Running throw the city.

Olin ystäväni, Alejandran luona yötä, sillä aamulla aikaisin (taino 8.30...) lähdimme bussilla Mexico Cityyn päin. Ale opiskelee Cityssä, joten kaupunki on hänelle aika tuttu. Ei kyllä varmasti ole olemassa ketään, joka tuntisi kaupungin jokaisen osan hyvin, niin valtavan suuri se on. Yksin en sinne koskaan lähtisi pörräämään, eksyminen ja ryöstetyksi tulo olisi aika suurella varmuusprosentilla nimittäin..

Normaalin aamuruuhkan takia bussimatka kesti noin puolitoista tuntia (ilman ruuhkaa n.45min). Bussiterminaalilta jatkoimme matkaamme metrobussilla, joka on mielestäni aivan huippukeksintö ! Se kulkee lähes kaupungin läpi suoraa kaistaa, jota pitkin pääsevät vain nämä tietyt bussit, joten ruuhkaa ei synny. Pysäkit ovat aika samanlailla mitoitettu kuin esimerkiksi Helsingin metrossa ja niitä on yhteensä 45 kpl. Nousimme kyytiin siis aivan pohjoisessa, josta bussit lähtevät ja suuntasimme etelään päin.


Hiukan ennen metrobussilinjan puolta väliä. Nueva León-nimisellä pysäkillä hyppäsimme ulos ja suuntasimme lähellä olevaan taidekauppaan. Suuri kauppa täynnä maaleja, pensseleitä, papereita ja kaikkea muuta, mitä voi edes kuvitella tarvitsevan tuon tyyppisissä hommissa. Ale oli saanut koulustaan piiitkän ostoslistan ja kaupassa vierähti tovi, kun myyjät niitä kaiken maailman juttuja hänelle metsästivät.. Niin, Ale muuten opiskelee jotain ihme suunnittelua.. En tiedä mitä :D

Kun olimme valmiita, pohdimme, mitä voisi tehdä. Tiesin parhaan ystäväni, Jessican olevan kotonaan kipeänä, mutta myös sen, että hänen kotiinsa erittäin olisi pitkä matka paikasta josta olimme. Päätimme silti lähteä moikkaamaan häntä, vaikka tiesimme sen kuluttavan paljon aikaa. Eipä ollut muutakaan tekemistä, ja kun tänne asti olimme tulleet, niin mikäs siinä. Eikun uudestaan metrobussin kyytiin ja menoksi !


Vasta seitsemänneksi viimeisellä pysäkillä, nimeltä Perisur, nousimme pois kyydistä. Aikaa oli kulunut paljon ja minä ehdin nukkuakin hetken. Olin kerran aikaisemmin kävellyt tämän kyseisen pyskin läheltä Jessican kotiin, mutten ollut aivan varma mihin suuntaan piti lähteä. Vakuutin silti Alelle tietäväni varmasti ja lähdin kävelemään yhteen suuntaan. Onneksi suunta oli oikea, ja 10 minuutin kävelyn jälkeen olimmekin Jessican kotiovella. Oli ihana nähdä häntä pitkästä aikaa ! :)
Hengailimme ja söimme yhdessä Jessican perheen kanssa.
Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo paljon ja kello näytti puoli viittä. Oli pakko alkaa lähteä takaisin Pachucaan päin ja sillä matka ei tulisi olemaan lyhyt. Takaisin metrobussin kyytiin ja sillä kaupungin läpi (joka on muuten yksi maailman suurimmista!) ja lopulta bussiin, joka vei meidät takaisin Pachucaan. Kahdeksan maissa olin kotona ja olin aivan rättiväsynyt.


Hemmottelin itseäni menemällä kuumaan kylpyyn. Sytytin muutaman kynttilän ja lopuksi lisäsin myös kylpyvaahtoa. Melkein nukahdin sinne. Kuvassa vettä on vasta vähän, en siis oikeasti kylve tuollaisessa lätäkössä :D Myös vaahtoa oli loppupeleissä runsaasti.. Kylvyn jälkeen olo tuntui mukavalta. Nyt aion käpertyä peiton alle ja nautiskella jakson tai pari Gossip Girliä koneelta. Sen jälkeen on hyvä vaipua unten maille. Öitä <3