Happy Sandy !

Tiedättekös mitä ihanuudet, teitä lukijoita on nyt jo ilmoittautunut viisitoista (15) kappaletta, ja tämäkin määrä tekee minut älyttömän onnelliseksi ! Ihanaa tietää, että jotkut henkilöt vaivautuvat lukemaan näitä minun hömppäjuttujani, jotka ovat silti tärkeitä asioita nykyisessä elämässäni.

En tosiaan kamalan vakavissani tänne asioitani, tai varsikaan niitä kaikista henkilökohtaisimpia sellaisia kirjoita, mutta silti tämä, mitä voitte täältä lukea, on jokapäiväistä elämääni ja tulen muistamaan varmasti monia hetkiä tämän vuoden ajalta koko loppuikäni. Kiva siis jakaa niitä teidän kanssanne.

Bloggaamisen aloittaessani olin varma, että kyllästyn hommaan nopeasti ja lopetan pian koko touhun. Toisin kuitenkin kävi. Nykyään yritän päivittäin miettiä, että mistä aiheista ja mitä kaikkea tänne olisikaan kiva kirjoittaa, jotta joku niistä pitäisi ja jaksaisi lukea. Loplta aiheet ovat kuitenkin hyvin arkisia, mutta toivon, että ne viihdyttävät silti edes hiukan. Toki kirjoitteleminen auttaa myös minua itseäni. On ihanaa saada purkaa esimerkiksi kokonaisen viikonlopun tapahtumat tänne kuvien kera. Myöhemmin niitä voi sitten itsekin katsella, että sitä onkaan tullut tehtyä, eikä tartte kaikkea pyöritellä päässä.

Muistuttaisin yhä edelleen siitä, että jos teillä on kysymyksiä, juttutoiveita, mielipiteitä, ihan mitä vaan, niin otan niitä mieluusti vastaan kommenttien muodossa. Postausideoita tarvitaan aina, sillä vaikka täällä Mexicossa vahtarille sattuu ja tapahtuukin kaiken laista lähes koko ajan, eivät ihan kaikki asiat ole sellaisia, joista jaksan tänne kirjoittaa. Ihan niin jännittävää extreme-elämää en täällä kuitenkaan elä :D

Tässä nyt tällainen kiitospaasaus ! Ihanaa, että minulla on muutamia lukijoita ja vielä parempaa jos heitä joku päivä tänne tupsahtaa lisää. Juttutoiveita kehiin, niin saadaan tästä blogista aihepiirillisesti (ja muutenkin) juuri sellainen, mikä teitä kiinnostaisi.

Nyt tämä tyttö menee tutimaan. Baibai <3

Ayer, hoy y mañana.

Kukkuu ! Tässä nyt hiukan kuulumisia eiliseltä ja tältä päivältä.

Huoneeni oli eiliseen asti täynnä niitä synttäri-ilmapallojani, kunnes eilen kyllästyin niissä kahlaamisen. Tartuin siis saksiin ja rupesin urakalla puhkomaan niitä. Tässä operaation vaiheet kuvattuna.




Meillä on nyt pari päivää kylässä täällä eräs turkkilais-saksalainen tyttö, Melissa, joka itse asuu Pohjois-Mexicossa, Tampico-nimisessä kaupungissa. Käytiin hänen kanssa kiertämässä hiukan Pachucaa, ja näytettiin kaikki paikat, jotka ovat näkemisen arvoisia (niitä ei ole monia..). Käytiin mm. eräällä näköalapaikalla, josta näkyi hienosti koko kaupungin valot. Kuvassa Charlotte, joku ällöttävä, punainen rillipiru ja Melissa.


Tänään ystäväni Jessica soitti minulle, ja kysyi, jos pystyisin ehkä lähtemään torstai-iltana Etelä-Mexicoon, Acapulcoon (voitte googlata!). Innostuin aivan älyttömästi, sillä olen jo pitkään haaveillut pääseväni rannalle edes pariksi päiväksi ja vielä Jessican kanssa se olisi ihan mahtavaa. Sitten hiukan epäröin, että saadaankohan asia järjestettyä, sillä meille Pachucan vaihtareille on juuri perjantaiksi järjestetty jokin retki, joka on jo maksettu yms. Soitin kuitenkin eräälle Rotary-henkilölle ja oikein kauniisti selitin asian ja pyysin lupaa lähteä. Myöntävän vastauksen saatuani hypin ilosta hetken ja ilmoitin asiasta Jessicalle. Arvatkaa kuka on onnellinen ? Nyt vain toivotaan, ettei tule mitään mutkia matkaan ja päästään oikeasti lähtemään sinne. Loppuun vielä pari kuvaa viime Acapulcon reissulta.



Huomenna minulla on englannin koe ensimmäisellä tunnilla. Menen siis nyt nukkumaan, jotta olen aamulla pirteä kuin peippo ja aivot toimivat :) Se ei kyllä tule onnistumaan, sillä koe alkaa klo 7.30, eikä se kellonaika ole minulle sellainen, jolloin pystyn toimimaan tavallisen ihmisen tavoin, vaan olen aina aivan järkyttävässä koomassa. No, aina voi yrittää ! Nyt siis unille.
Öitä <3

La Mama Rumba.

Huhhuh, viikonlopun jäljiltä olen edelleen, päivän "levänneenä" ihan puhki. Olin taas Mexico Cityssä, Alen luona ja tällä kertaa nappasin Marien, saksalaisen vaihtarin, mukaani täältä Pachucasta. Jessicaakin näin pitkästä aikaa ! :)

Perjantai oli aika rankka päivä. Kolmelta lähdettiin Marien kanssa bussilla Cityyn päin ja oltiin perillä hiukan ennen puolta viittä. Siellä sitten treffattiin Ale ja lähdettiin bussi-metro-bussiseikkailulle ja reilun tunnin jälkeen oltiin Alen kotona. Siellä levättiin hetki, syötiin, vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin toiselle, vielä paljon pitkäkestoisemmalle reissulle yleisiä kulkuneuvoja käyttäen. Muutama tunti taas vierähti busseissa yms. istuskellessa ja lopulta oltiin kaupungin eteläosassa, jossa Jessica asuu. Napattiin tyttö kyytiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa taxilla muutaman kaverin kämpille.




12 maissa lähdettiin kohti erästä paikkaa nimeltä Mama Rumba. Tiesin, että luvassa olisi vain salsaa yms. lattarimusaa ja tanssia, eikä mitään perus discojytää, jonka tahdissa kuka tahansa voi hytkyä. En kuitenkaan osannut ihan odottaa sitä, mitä tuleman piti.


Paikka oli aivan mielettömän suuri ja täynnä ihmisiä, jotka kaikki tanssivat mielettömän hyvin. Hullunlailla pyöriviä pareja oli joka paikassa ja siinä vaiheessa päätin, etten todellakaan nouse istuuduttuani kertaakaan, etten vahingossakaan joudu itse tanssimaan (lue: nolaamaan) itseäni näiden salsapirkkojen ja-pekkojen joukossa.





Noh, jotain sitten tapahtui ja myöhemmin jopa me tönköt suomalaiset innostuimme salsaamaan. Aluksi se oli aivan kamalaa ! Rakastan tanssimista ja voin sanoa, etten ole ainakaan se tanssilattian kaikista epärytmitajuisin ja jäykin, mutta heti, kun minun täytyy tanssia jonkun kanssa, ns. parina, muutun puu-ukoksi, joka ei pysty liikkumaan minkäänlaisen musiikin tahdissa. Onneksi nämä kaverit, jotka meitä pyörittivät, osasivat hommansa mainiosti, ja parin minuutin jälkeen en ehkä näyttänytkään enään ihan niin typerältä. Rupesin ehkä jopa pitämään siitä lantionpyöritystanssista ja päätimme sitten vielä paikasta poistuttuamme jatkaa tantsuamista Jessican kanssa.. Kadulla.



Jessica tanssi myös jotain omia tanssejaan rappusissa. Anteeksi muru, mutta pakko laittaa näitä ihanuuskuvia sinusta, älä suutu<3


Lauantaina päivä alkoikin sitten joidenkin osalta hiukan rankasti.


Muutaman tunnin jouduimme pinnistelemään, jotta pääsimme ulos Alen asunnosta. No, onneksi pääsimme, sillä suuntasimme Antara-nimiseen, shoppailutaivaaseen. Olen tästä ennenkin sanonut, mutta jos sinä, Rakas Lukijani, koskaan satut Mexico Cityyn, niin suuntaathan tähän paikkaan. Löydät sieltä varmasti aika lailla kaiken, mitä tarvitsetkaan ostaa. Sieltä tein tälläkin kertaa kaikenlaisia, kivoja löytöjä, jotka esittelen ehkä myöhemmin. Tässä paikan kaunis sisäänkäynti.


Sillä aikaa, kun minä ja Marie juoksimme kaupasta toiseen, Jessica ja Ale menivät nauttimaan herkullisen aamiaisen, mihinkäs muuallekaan, kuin Mäkkäriin. Suomessa kyseinen pikaruokaketju on muuten paljon parempi ja ruoka herkullisempaa. Paljon.


Iltapäivällä Jessica lähti kotiinsa päin. Tässä odottelimme hänen taxiaan.


Kaikki kaupat koluttuamme päätettiin mennä leffaan. Käytiin katsomassa se Confessions of a shopaholic ja sen verran voin sanoa, että juuri tuolla hetkellä, väsyneenä ja koko päivän shoppailleena, elokuva oli aivan loistava. Jos kuitenkin haluat kokea mielettömän elokuvakokemuksen ja ylimääräisiä sydämensykkeitä, niin en suosittele tätä. Hauskaa kuitenkin oli, että elokuvassa puhuttiin yllättävän paljon Suomesta ja suomeakin hiukan. :) Hömppäleffan alkamista odotellessä istuskeltiin kahvilassa. Monen tunnin kaupoissa käyskentelyn ja lampsimisen jälkeen jalkojani sattui ja särki aivan mielettömästi. Eri kauppojen muovipussukat sisältöineen kuitenkin nostattivat hymyn huulille.



Elokuvan loputtua raahustimme uupuneina Alen kotiin. Siellä tuijotimme jonkinlaisen hypnoosin vallassa MTV:tä melkein tunnin ja menimme nukkumaan.

Sunnuntai alkoi hiukan pirteämmin, kuin edellinen päivä. Emme silti halunneet tehdä mitään kummallista, vaan hengailimme Alen kämpillä puoleen päivään asti yöpuvuissa ja join varmasti 50 kuppia kahvia, sillä heillä on sellainen aivan supermegahypermakea kahvikone, jonkalaisen itsekin haluan ! Katsottiin hetki Disneyn Wall-E-leffaa, joka on vaan niin ihana ja sympaattinen. Suosittelen kaikille. Marie otti myös päikkärit ja minä ja Ale pelleiltiin jotain. Ja kyllä, olen rillipiru :(



Sitten oli aika lähteä kotiin. Hei hei Mexico City ja Ale !
(Tulipas hullu paasaus, toivottavasti joku jaksaa lukea tänne asti.)

Oliko teillä kiva viikonloppu ? Mitä puuhasitte ?
Tanssiko joku muukin salsaa ? Tai katsoiko Wall-E:n ? Entä mitä muuta ?
Kertokaahan, olisi kiva tietää. Pusut <3

The Surprise.

Lupasin kertoa teille vielä, että mikä olikaan se yllätys, joka minulle synttäreinäni järjestettiin. Tässä se tulee..

Tulin siis koulusta kotiin kaverini, Karlan kanssa. Kävelin aivan normaalisti huoneeseeni ja oven avattuani näin seuraavan..












Samalla hetkellä toisesta huoneesta pullahti kuusi ystävääni, jotka huusivat "Surpriiiseeee!!!" Olin todella yllättynyt, en osannut yhtään arvella mitään ! Ja lurjus-Karla oli tiennyt asiasta koko ajan.

Rupsin tutkimaan seinällä olevaa jättikorttia ja huoneen jokaisessa kolkassa olevia lappuja ja ilmapalloja, joihin oli kirjoitettu ihania asioita. Kaikenmaailman insideläppää ja muita hölmöjä juttuja, mitä ollaan tyttöjen kanssa höpisty täällä oloni aikana. Ilmapalloja oli kuulema puhallettu lähelle toista sataa, ja lähes jokaiseen oli kirjoitettu jotain. "Paljon onnea" ja "Hyvää syntymäpäivää" luki melkein joka paikassa. Arvelen, että tytöt ovat käyneet vakoilemassa facebookkiani, ja sen takia osasivat näitä suomenkielisiä juttuja.

Olin todella otettu tästä koko ylläristä, sillä kaverini olivat nähneet paljon vaivaa ja käyttäneet mielettömästi aikaa tämän eteen. He jopa lintsasivat monta tuntia koulusta tämän tähden !

Minulla on ihania ystäviä <3

My 18th B-Day.

Moi kaikki ! Täällä teille kirjoittelee nykyään täysi-ikäinen Sandra. Mikään muu ei ole kuitenkaan muuttunut, ihan sama hölmöläinen olen edelleen.. Nyt luvassa megakuvakollaasipostaus eilisestä. Yksinkertaisuudessaan, minulla oli aivan ihana synttäripäivä, paljon parempi, kuin olin osannut edes odottaa.

Aamulla perheeni onnitteli ja lähdin aivan normaalisti kouluun. Siellä muutamat kaverit antoivat lahjoja ja kortteja, joka oli mukavaa. Sain pari nallea, suklaata, kynttilöitä ja ihania, omatekoisia kortteja. Koulussa päivä sujui leppoisasti ja yllättävän nopeasti, vaikka keskiviikot ovatkin aina hirveimpiä ja pisimpiä päiviä. Host-isäni tuli hakemaan minut ja ystäväni Karlan koulusta ja menimme meille kotiin, tarkoituksena syödä jotain. Kotona minua odotti ihana yllätys, mutta siitä sitten huomenna ihan oma juttunsa, sillä muuten tästä postauksesta tulee vähintään seitsemän kilometrin pituinen, eikä kukaan jaksa lukea sitä.
No, kotona silti syötiin ja sitten lähdettiin erääseen kahvilaan, jonne olin pyytänyt kavereitani tulemaan viiden maissa.







Sain kahvilan tarjoilijalta kukan lahjaksi. No okei, myös capuccinon ja kakkupalan hän tarjosi... :)


Kukkaselle kävi kuitenkin näin, tein nimittäin sen rakastaa-ei-rakastaa-jutun.. Minua kuulema rakastetaan :) Kuka myöntää ?


Kahvilassa pitkän tovin höpöteltyämme ja naurettuamme paikalla olleet parhaat ystäväni sanoivat, että nyt lähdetään. Lähdimme siitä sitten pienemmällä porukalla taxilla ensiksi leffaan ja myöhemmin ihanaan, italialaiseen ravintolaan, Alimentariin, jossa meille oli varattuna pöytä. Oli mukava olla pienemmällä porukalla, sillä nämä tytöt ovat minun tärkeimpiä ystäviäni täällä. Söimme todella hyvää ruokaa ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä.



Saksalaiset ystäväni joivat olutta ja spriteä, niinkuin heillä on tapana. Se on erikoinen kombinaatio, joka ei vain ole minun makuuni..








Näistä kuvista saitte ehkä hiukan vihiä siitä, miten syntymäpäiväni sujui. Jos olisin ollut Suomessa, niin päivä olisi varmasti ollut täysin erilainen. Kivaa ja varmasti myös ikimuistoista kuitenkin oli. Ihanaa oli myös, että isäni, veljeni ja Mapu-ystäväni soittivat minulle. Oli mukava jutella rakkaiden ihmisten kanssa <3 Paras juttu silti vielä esittelemättä, eli se koulun jälkeinen yllätys, jonka mainitsin aikaisemmin. Siitä kuitenkin seuraavassa postauksessa enemmän. Niin, ja huomenna juhliminen jatkuu, sillä lähden taas Mexico Cityyn kavereiden luokse. Siitäkin lisää sitten.

Mukavaa alkavaa viikonloppua ! <3