Otiskon lausahduksen varmasti kaikki ovat kuulleet ehkä maailman kuuluisimman kummitädin, eli Hyvän Haltijataren suusta. Rupesin jostain kumman syystä tänään pohtimaan kummiutta, kummilapsia ja omia kummivanhempiani. En siis todellakaan tiedä, mistä nämä ajatukset putkahtivat päähäni.
Luultavasti sain pienoisen pakokauhukohtauksen, että jonain kauniina päivänä joku rakkaista ystävistäni saa lapsen, mutta minua ei valita kummiksi. Se luultavasti särkisi sydämeni. Olen nimittäin varma, että tulisin olemaan ehkä maailman paras kummitäti. En halua kuvitella itseäni äitinä (ainakaan vielä..), mutta kummitätinä kuvittelen itseni mieluusti. Jo pelkkä kummilusikan oston pohtiminen saa suuni hymyyn. Sitten siihen saisi kaivertaa syntymäajan, -painon, -pituuden yms.. aww <3 (Joo-o, rakastan vauvoja.)
Tiedän, että kummivanhempien tarkoitus alunperin on opettaa lapselle kristillistä kasvatusta. Itse en oikeastaan usko Jumalaan, mutta jos lapsen vanhemmat tätä opetusta minulta vaatisivat, voisin varmastikin uhrautua ja lukea vaikkapa lasten raamattua pikkuisen kanssa. Uskon silti, että kummivanhemmilla on paljon muitakin velvollisuuksia ja oikeuksia lapsen elämään liittyen, esim. Lapsen kasvatuksessa auttaminen tarpeen tullen. Heidän tehtävänään on mielestäni myös toimia esimerkkinä ja luotettavana aikuisena lapselle, tukena ja turvana.
Omat kummivanhempani ovat olleet aivan ihania. Minulla on kaksi kummisetää ja yksi -täti. Toinen kummisetäni on äitini pikkuveli. Syntyessäni hän oli vasta teini, eikä varmastikaan kovinkaan innostunut pienestä, rääkyvästä pallerosta, jota nimitettiin hänen kummitytötkseen. Myöhemmin olemme kuitenkin viettäneet paljon aikaa yhdessä, ja nykyään hän on minulle todella tärkeä henkilö elämässäni. Myös nuoren ikänsä ansiosta tulemme hyvin juttuun ja hän ymmärtää minua erityisellä tavalla.
Kummitätini on taas äitini pitkäaikaisin- ja varmastikin paras ystävä. Tämän aviomies on myös siis se toinen kummisedistäni. Tämän pariskunnan kanssa vietin kuulema vauvana paljon aikaa, kun heillä ei ollut viellä omia lapsia. Äitini on kertonut, että ennen syntymääni ja sen jälkeenkin, pariskunta sanoi aina, etteivät tahdo omia lapsia. Jotain kuitenkin tapahtui, ja ollessani neljä-vuotias, he saivat esikoisensa. Olikohan minulla jotain tekemistä asian kanssa ? Ehkä näytin, että lapset voivatkin olla ihan kivoja ? :) Nyt myöhemmällä iällä olen myös viettäny aikaa kummieni ja heidän lastensa kanssa. He ovat minulle todella tärkeitä henkilöitä kaikki.
Jos tulen itse joskus olemaan äiti, niin tiedän ainakin yhden henkilön, joka tulisi olemaan lapseni kummi, rakkain ystäväni nimittäin. Haluaisin myös varmasti toisen sisaruksistani kummiksi lapselleni.
Itse olen elämäni aikana ollut kummina ainakin kahdelle gerbiilille, yhdelle kissalle (jonka nimi oli muuten Apollo. Aika ruhtinaallista ja jumallista..) ja olen edelleen enoni mielettömän upean Rhodesian koiran, Rodmanin kummi. Jopa näille elukoille olen omistautunut mielettömästi ja hoitanut kummintehtäväni kunniallisesti, edelleen vain puuttuu se ihmislapsi, jonka kummina toimia. Rippikoulunkin kävin itseasiassa lähinnä sen takia, että voin jonain päivänä olla kummitäti. Tämä on siis suuri asia minulle. Jos siis joku rakkaimmista ystävistäni lukee tämän, niin muistakaa: Jos haluatte repiä sydämeni riekaleiksi, niin ette valitse minua tulevan lapsenne kummiksi ! Vitsi vitsi.. (EI OIKEASTI!!)
Lopuksi vielä kuva minusta isona :)
Onko teillä kummilapsia (myös eläimet käyvät..) ? Entä millaisia ovat omat kumminne ? Tiedättekö, kenet haluatte omien lastenne kummeiksi ? Ja enhän ole ainoa, joka on asiasta näin hysteerinen..?
Tekstit
9 kommenttia:
Minulla on kaksi kummityttöä, erimaissa kun asutaan niin hiukan hankalaa on nähdä niin paljon kuin haluaisi. Ikävää kyllä mutta näiden lasten äidille kummius tärkoittaa lähinnä lahjojen ostoa ja kahdelle siis pitäisi olla useamman kerran vuodessa isoot paketit. Ei siis sillä ajalla jota vietetään yhdessä ole niin väliä. Myös että toinen tytöistä on koulussa niin kesälomalla hän kuulema tulee tänne meille kuukaudeksi kun vanhemmat ovat töissä, vaikka tyttö ei asiasta niin innoissaan ole, kuukausi on hiiiukan pitkä aika vain lapsen lykkäämiseen kummille. Ihana että sinä olet ajatellut asiaa jo noin piktälle, minäkin luulin kummiuden olevan jotenkin erilaista mutta arki on osoittautunut hiukan erilaiseksi ikävä kyllä. Ihmisiä on siis monia erilaisia..ja välillä kummius osoittautuukin taakaksi kun vanhemmat ymmärtävät asiat väärin.
Ai että tää sai mut hymyilemään : ) kai sä muistat että sanoin sulle jo jonkin aikaa sitten, että kun esikoiseni syntyy, niin susta tulee kummi, koska sillä tavalla sä oot mun elämässäni aina, hahaaa! Eli mul on oma lehmä ojassa ; ) Ja jos se on tyttö niin nimeks tulee mitä luultavimmin Kendra, mm kummitädin Sandran perään <3 Ooh I want to have babies NOW! *krooninen vauvakuume* kummisedästä minulla on jo myös jonkinlainen fiilis, kuka se ois :)
Itselläni on yksi kummitäti, ja hänenllä on minun ikäinen tytär ja ollaan oltu kavereita forever and ever and ever. Sit mulla on neljä kummisetää :D ne on ihania! Mun isä kuuluu viiden pojan (yes, 50 vuotiaita poikia ne kaikki on) kaveriporukkaan, eli jokaisen esikoisella on 4 kummisetää : ) tosin mul kesti monta vuotta oppii mun kummisetien nimet, ja yhtä niistä pelkäsin ihan suunnattomasti :D mutta nyt isona tyttönä oon oppinu että olen one special girl kun mul on niin ihanat kummit <3
Niin ja kummilapsia mul ei oo vielä : ( yyh. Haluu.
Hei Sandra! En tiiä että muistatko mua vielä. No kuitenkin käytiin samaa koulua ja ollaan vietetty yhteistä kampaaja aikaakin saaralla. Oon nyt lueskellu tätä sun blogia innokkaasti, lähinnä sen takia, että noin viikon päästä mäkin lähden Meksikoa kohti! Me suunnataan Danielin kanssa Cancuniin, siihen Maya Rivieralle työharjotteluun yhteen resorttiin. Ihanaa lähteä sinne lämpimään kesään puoleksi vuodeksi. Mitä sä oot tykänny nyt asua siellä? Oliks se espanjan oppiminen vaikeaa? Sori tällanen kysely halusin vaan kuulla joltain joka on jo viettäny niin paljon aikaa :) ps. sun blogi on tosi kiva!
Musta olis ihanaa jos tulisit mun vauvelin kummiksi, olisit ihan varmasti paras mahdollinen kummitäti, eikä tarvii antaa kristillistä kasvatusta <3 Ei se baby onneksi ihan vielä oo tulossa, mutta sitten joskus :) Mulla on sellanen ihana kummipoika, se on ihan huippu. Se ei aina osaa sanoo mun nimeä, mut se osaa kyllä luetella vaikka mitä automerkkejä... :D
Jessica: Voi ei, tosi sääli kuulla, että sun kummius menikin sitten noin.. :( Monelta osaltahan se on usein niin, että (suuria, kalliita ja hienoja) lahjoja pitäisi vain ostaa. Mutta mä mietin sen niin, että jos saan lapsen kanssa hengata tarpeeksi, niin kyllä sitten ihan varmasti ostan lahjojakin ! :D Toivottavasti sen babyn vanhemmat ei pelkästään niitä kuitenkaan halua (puhun ihankuin mulla olisi kohta kummilapsi..).
Ja mietin, että jos se kummityttös nyt tulee sinne sun luokse kuukaudeksi, niin onhan se tosi pitkä aika yms, mutta voihan se myös lähentää teidän suhdetta tosi paljon ! Tsemppiä niiden kummies kanssa (ja myös niiden vanhempien!) :)
Kiki: Juu, muistan että kerroit sun omista kummisedistäs ja sitten sun vauvasuunnitelmista :) Ilomielin toimin kummina, jos vain sitte vielä haluat!! Pusut sinne, ja kyllä sä oot aina special girl <3
iba: Tottakai muistan sut (ja myönnän, että oon välillä käynyt kurkkimassa salaa sun blogia myös...) ! Mutta hei, arvaas, mä innostuin tosta sun uutisesta aivan älyttömästi ! Just tuolla Cancunissa Maya Rivieralla, minne oot menossa, on mexicon hienoimmat rannat ja tooosi kuuma. Oon kyllä aika kateellinen. Ite asun täällä Mexico Cityn läheisyydessä, eli aivan erilaisessa mestassa mutta mutta.. Oon tulossa sinne sun hoodeille huhtikuussa, joten pitää selvittää tarkalleen , missä siellä olet yms, niin vois törmätä ! :)
Mä olen viihtynyt täällä todella hyvin ! Kaikki sujunu loistavasti ilman mitään vastoinkäymisiä oikeastaan.
Espanjan oon oppinu melko hyvin siihen verrattuna, et lähdin aivan nollapisteestä.. Mutta siellä Cancunissa kaikki puhuu enkkuakin, koska turisteja on paljon. Oon varma, että sulla tulee aivan mielettömät 6kk ja luultavasti haluat myös palata mexicoon sen jälkeenkin ! :)
Ainiin ja ei todellakaan tarvii sit ostaa lahjoja, kunhan vaan hengailet sen palluran kanssa, ja joskus ehkä myös mun kanssa <3
E-Maria: Hoho, mä en jotenkin yllättynyt tosta, ettei sun vauveli tartte kristillistä kasvatusta :D
Mut muistan sun kummipojan, sulla oli siitä puhelimessas video, jossa se ukkeli jotain pelleili. Aww ihana <3
Lähetä kommentti