Lovin' El Districto Federal.

Dodiiiii, olen täällä taas ja arvatkaa mitä !? Kipeänä. Kyllä. Minä.
Taas. Sunnuntai-iltapäivällä, palatessani kotiin, päätäni särki aivan julmetusti, kurkkuun sattui ja sitten nousi kai kuumekin. Tänään menin silti kouluun, eikä varmastikaan ollut järkevin veto. Nyt on paljon kuumetta, ja tämän postauksen tehtyäni menen ehdottomasti nukkumaan. Kuitenkin, ennen kun painan pääni tyynyyn ja vedän peiton korviin, saatte superselostuksen viikonlopustani Mexico Cityssä, monen kuvan kera tietysti.

Eliiii. Perjantaina lähdin kello kolmen bussilla Pachucasta Mexico Cityä, eli Districto Federalia kohti. Ruuhkaa oli hiukan ja matka kesti noin puolitoista tuntia. Vieressäni istui ärsyttävä, pällistelevä, ehkä noin ikäiseni poika, jolta jouduin vielä pyytämään neuvoa. Minun piti siis jäädä ennen päätepysäkkiä, ja paikka on todella hämyinen, joten jos ei varmasti tiedä missä mennään, niin stopin missaa helposti. Seuraava onkin sitten monen kymmenen kilometrin päässä. Tämän takia turvauduin siis tähän rasittavaan poikaan, joka kylläkin sitten auttoi minua. Pääsin ulos bussista oikeassa paikassa, ja ulkona ystäväni, Alejandra oli odottamassa minua. Siitä jatkoimme matkaa metrolla, joka on aivan sairas. Olimme liikenteessä ei-ruuhka-aikaan, mutta silti joka paikka oli aivan täynnä. Huhhuh. Kokemus sinänsä. Tässä (todella huono) kuva Mexico Cityn metrosysteemistä.


Metrolla Pohjoisesta aivan Etelään asti. Matkaan meni taas noin puolitoista tuntia ilman ruuhkaa. Ruuhka-aikaan olisimme tarvinnet vähintään tupla-ajan.. Kaupungin Etelässä asuvat siis Alen parhaat ystävät, joiden luokse menimme yöksi. Aluksi vain lööbailimme heidän asunnossaan ja myöhemmin lähdimme tutustumaan hiukan iltaelämään. Suuntasimme Coyoacanin kaupunginosaan, joka on kaunista aluetta. Siellä menimme erääseen kuppilaan, jossa oli muiden tyttöjen kavereita.






Seuraavana aamuna (klo. 15:00 on vielä aamu, onhan ?) lähdimme keskustaan pyörimään. Olimme todella väsyneenä liikenteessä, mutta ehdin silti muutaman kuvan räpsäistä. Kaupunki on niin monipuolinen ja sieltä löytyy vaikka mitä kauniita paikkoja. Kävimme myös jossain ihmeellisessä vege-ravintolassa syömässä, sillä se oli ainut, jonka terassilla oli tilaa.











Pitkän ja rankan päivän jälkeen metroseikkailu takaisin asunnolle ja muutaman tunnin lepo. Sitten taas muodonmuutos ja lähtö. Tällä kertaa ajoimme taxikyydillä noin puolentunnin matkan päähän kavereitteni asunnolta, erääseen, todella mexicolaiseen paikkaan. Siellä soi hyvä musiikki ja tutustuimme uusiin ihmisiin.







Sunnuntaiaamulla yhdeksältä lähdimme taas Alen kanssa metroajelulle. Hän asuu aivan toisella puolella kaupunkia, joten matka oli pitkä. Ihmisiä oli jonkun verran (kyllä, sunnuntaiaamuna) ja matka vei meiltä melkein kaksi tuntia. Alen kotona lepäilimme hetken ja myöhemmin lähdimme syömään läheiseen, ihanaan ostoskeskukseen. Aikaa ei ollut kuitenkaan shoppailla, mutta kuola kyllä valui kaikkien niiden kauppojen ohi käveltäessä. Niin, myöskään rahaa en nyt haluaisi kamalasti kuluttaa. Tuntuu, että se vain hupenee koko ajan, vaikka täällä pitäis olla halpaa. Mutta kyllä sitä menee, kun mihinkään ei voi kävellä, vaan aina pitää napata taxi. Eihän nekään kalliita ole, mutta kun niitä paljon joutuu käyttämään, niin lopputulos on köyhä-Sandra. Nyyh.
Anyways, kotiin lähdin kolmen maissa Alen vanhempien kanssa, jotka tulivat moikkaamaan tytärtään kaupunkiin. Home sweet home yms, harmi vaan, että kotiin päästyäni olin kipeä. Hiphei ! :(

Nyt tää menee nukkumaan, jotta paranisi joskus. Olkaa kaikki ystävällisiä ja lähettäkää minulle jotain erikoisia taikaviboja, jotka parantavat minut nopeasti, jooko ?

Hyvät yöt ! <3