keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008

Vuodenvaihde.

En ole vielä saanut käsiini uutta kameranjohtoa, joten kuvat ovat yhtä edelleen jumissa kamerassani. Todella ärsyttävää, typerää ja turhauttavaa.. Hö.

Vuosi 2009 on ovella. Se tuo tullessaan uusia asioita. Paluupäivä Suomeen täytyisi päättää heti jo ensiviikolla. Hirvittävä ajatus sinänsä. Hui hai, aika kuluu nopeasti. Myös 18-vuotissyntymäpäiväni ovat helmikuussa, enkä sitten olekaan enään ihan pikkulikka ! Tai olen ehkä siltikin.. :D
Minkäänlaisia lupauksia, en ole koskaan vuoden vaihseessa vannonut, enkä varmasti tänäkään vuonna. Ehkä yritän vain kaikin puolin olla hiukan parempi ihminen ja nauttia elämästä. :)

Onko teillä muilla mielessä lupauksia ? Entä miten juhlistatte vuodenvaihdetta ? Kertokaahan !

OIKEIN MUKAVAA JA ONNELLISTA VUOTTA 2009 KAIKILLE ! <3

torstaina, joulukuuta 25, 2008

O'ou.

Joulupostaus (ja muutkin kirjoittamiset) taitaa jäädä nyt vähäksi aikaa..
Olen nimittäin kaukana kotootani ja sinne pääsen takaisin vasta noin viikon päästä. Kaikki kuvat ovat kamerassani, mutta piuha hajosi (kenellä on yhtä hyvä tuuri, kuin mulla, nostaa käpälän ylös?), enkä siis saa mitään kuvia sieltä koneelleni. Nyt siis odotellaan. Kyllä ne postaukset ennen uutta vuotta tulevat, sen lupaan :)

Nauttikaahan lomasta, toivottavasti kaikilla sitä on ! Halauksia Leónista !

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008

Jouluaattopostaus.

Ihanaa ja mukavaa joulua kaikille ! Feliz y contenta navidad a todos !

Ne, jotka ovat Suomessa, toivon, että joulunne on tunnelmallinen ja perinteinen Suomalainen joulu, kaikkine ihanine ruokineen, joita minä rakastan, mutten tänä vuonna saa. Jos on lunta, niin hyvä ! :)

Ja ne jotka ovat jossain muualla, toivon myös mukavaa joulua teille ! Se saattaa olla hyvin erilainen, niinkuin omani tulee olemaan, mutta varmasti ikimuistoinen. Ja suomalaisia jouluja ehtii vielä viettää monia ! Kirjoittelen sitten vaikka huomenna tai jonain lähipäivänä, millaisen joulun vietimme.

Joulurauhaa ja -rakkautta !

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Jouluostoksensa kullakin.

Tänään tein jouluostoksia.
Ostin host-vanhemmilleni lahjan, vaikka olenhan jo väsännyt koko perheelle upean piparitalon. Onneksi täällä Mexicossa jouluna lahjahärdelli ei ole ihan yhtä suuri ja pakollinen, kuin Suomessa. Inhoan nimittäin lahjojen ostamista. Päätin kuitenkin ostaa yhden lahjan. Host-vanhempieni paketti tulee sisältämään suomalaista suunkostuketta, Finlandia vodkaa nimittäin. Ilokseni sitä saa täältä melkein joka puodista. Kukaan ei kyllä osaa yhdistää sitä Suomeen, luultavasti.. Mutta tässä siis upea ja kekseliäs lahjani, TADAA: (tarjolla oli vain tätä lime-versiota, olisin kyllä halunnut normaalia..)


Muut joulushoppailut teinkin sitten itselleni haha ! Ne ovatkin kyllä vain pakollisia ja tylsiä tuotteita, mutta esittelempä ne silti.. Eli:
- Venus-sheivausteriä
- Lorealin geelimäinen kasvovoide
- 200 peson credit-kortti, jotta voi taas soitella puhelimella
- Colgate-hammasharja
- Clearasil-kasvojenpuhdistusaine
- Clearasil-kasvopuhdistuslappuja
- Lorealin meikkivoide
- Lorealin vedenkestävä, Telescopic-ripsiväri
- Lorealin silmämeikin poistoaine.


Että näinkin kiinnostavia ostoksia minulla. Onko kukaan muu näin huono ihminen, ettei oikein tykkää ostaa joululahjoja ? Onneksi täällä ei myöskään tarvitse. Ensi vuonna lupaan taas parantaa tapani..

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008

Erilaisia jouluja.


Olen elämäni aikana viettänyt jouluja monissa eri paikoissa. Suurimman osan koti-Suomessa, mutta myös Thaimaassa ja USA:ssa. Ajattelin tehdä postauksen erilaisista jouluistani, sillä niitä on kiva muistella ja myös siksi, että tästä joulusta tulee varmastikin se kaikkein erilaisin..


Ensimmäinen jouluni, jonka muistan tarkasti on ehkä pikkusiskoni ensimmäinen joulu -96. Jotain muistoja on tätä ennenkin, mutta tämän kyseisen joulun muistan eritarkasti siksi, että olin älyttömän kateellinen alle vuoden vanhan siskoni lahjoille. Lahjat olivat todellakin tarkoitettu aivan pienille vauvoille, mutta silti ne (ja niiden valtava määrä) saivat savun nousemaan tämän viisi-vuotiaan tytön korvista. Näin jälkeenpäin ajateltuna erittäin naurettava juttu, sillä lelut olivat tyyppiä pallo, nalle ja Molla-Maija, kun taas omista paketeistani paljastui lukuisia Barbeja. No, kateuden kohteet kullakin.


Monet joulut on vietetty suvun kesken joko meidän kotonamme, isovanhemmillamme tai tädin ja serkun luona.. Nämä joulut ovat olleet hyvin perinteisiä ja rauhallisia. Vietetty aikaa perheen kanssa, syöty ihania ruokia ja paaljon suklaata joululaulujen soidessa. Lahjoja on jakanut joko lapset tai aikaisempina vuosina myös Joulupukki, silloin kun kaikki lapset olivat vielä vähän pienempiä ja se oli iso juttu. Nyt minulla on taas pieniä serkkuja, niin ehkä Joulupukki alkaa taas kyläilemään heidän ilokseen.


Vuonna -04 (kai?) vietimme joulun New Yorkissa. Veljeni oli silloin vaihdossa Virginiassa ja koska hänen host-perheensä oli juutalaisperhe, eivät he viettäneet joulua. Veljeni matkusti luoksemme NYC:iin ja vietimme siellä mukavan, ei-suomalaisen joulun. Lahjoja oli vähän, mutta shoppailua sitäkin enemmän, niinkuin siinä kaupungissa kuuluukin.. Muistan, miten ihana oli nähdä veljeäni kuukausien jälkeen. Itse olen samassa tilanteessa nyt, harmi vain, ilman perhettäni..


Myös Thaimaan pääkaupungissa, Bangkokissa olen viettänyt monta joulua. Itseasiassa, nyt kun mietin, niin varhaisimmat joulumuistoni taitavatkin olla juuri Bangkokista, sillä muistan, että pikkusiskoni ei ollut viellä syntynyt, kun olimme ensimmäiset joulumme sielä. Monet suomalaiset varmasti ajattelevat, että joulun kuuluu olla perinteikäs, luminen ja glögintuoksuinen. Itse kuitenkin pidän myös ulkomailla vietetyistä jouluista. Tärkeintä mielestäni on perheen kanssa yhdessäolo.


Tänä jouluna kaikki onkin sitten toisin. Joulu ulkomailla, kaukana Suomesta ja omasta perheestäni (joka muuten on siellä Thaimaassa..). Yhdessä oloa host-perheeni kanssa. Joulu on usein vaikeaa aikaa vaihto-oppilaille. Monet ovat sanoneet, että se on vuoden kamalimpia hetkiä. Jännittää vähän, millainen omasta joulustani tulee.. Itkenkö koko juhlapyhän vai kestänkö sen ihan hyvin ? Ei voi tietää ja kohtahan se nähdään..

Millaisia jouluja te vietätte ? Missä ja kenen kanssa ? Kertokaahan :) Ja pitäkää peukkuja mulle, ettei mun joulu olis ihan pelkkiä kyyneleitä ja ikävöintiä.

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Joulu-unelmia ja niiden toteuttamista.

Postaustauko. Kyllä. Mutta siihen on syy ja mielestäni ihan hyväkin sellainen. Olen nimittäin kolme viimeistä päivää yrittänyt saada oikeaa joulutunnelmaa myös tänne kaukaisuuteen ja valehtelematta väsännyt piparkakkuja 12 tuntia päivässä. Usko tai älä, mutta kyllä !

Ensikertaa elämässäni tein itse piparitaikinan. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että kaupasta saa maailman parasta kyseistä, lihottavaa mönjää, mutta myös tämä itsetekemäni oli oikein hyvä korvike ja vielä täällä Mexicossa tehtynä. Aineksia on nääs vähän vaikea löytää ja kaikkia ei edes löydy.

Sain reseptin ystävältäni ja se menee näin:
-2 dl Siirappia (käytin tummaa vaahterasiirappia, en halunnut pipareistani valkoisia..)
-2 dl Sokeria
-2 tl Kanelia
-2 t Neilikkaa
-2 tl Inkivääriä

Kuumenna nämä ainekset kattilassa löysäksi seokseksi, niin, että sokeri sulaa kokonaan. Tämä on taikinanteon paras vaihe. Keitoksen tuoksu on valloittava. Myös maku on herkullinen, erittäin makea tosin..


Seuraavaksi lisää 250g huoneenlämpöistä margariinia. Sekioita se kunnolla sekaan. Seoksen on oltava tasaista litkua.
Anna jäähtyä sekoitellen.

-2 tl ruokasoodaa
-About 12 dl vehnäjauhoja.
Sekoita sooda osaan jauhoista. Lisää jauhot seokseen. Jauhojen määrä ei välttämättä ole tasan 12 dl, mutta taikinan on oltava kiinteä, yhtenäinen kökkäre, eikä kovin tahmaista. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin koko yöksi, tai vähintään 5 tunniksi.


Myöhemmin voit sitten loihtia taikinasta mitä ikinä haluatkaan, perus ukkeleita, sydämiä, taloja yms yms.. Piparit paistetaan 200 asteisessa uunissa, koosta riippuen 4-10 min. Tarkkaile niitä koko ajan, etteivät pääse kärventymään.

Itse väsäsin kolme tavallista taloa, jotka halusin antaa mexicolaisille lahjaksi.. Tässä vaiheessa tajusin, että tarvitsen lisää taikinaa, jos haluan muutakin kuin taloja, joten tein toisen taikinan jääkaappiin odottelemaan.
Lopputuloksena oli kolme taloa, paaljon tavallisia piparkakkuja ja kaksi isoa muumipiparitaloa. Muumitalot odottelevat vielä rakennusta. Vihaan sillä tulikuumalla sokerilitkulla säätämistä. Siitä saa palovammoja, joten olkaahan varovaisia !




Koristeluvaihe on paras. Osta mahdollisimman ihania ja varsinkin herkullisen näköisiä ja värisiä nameja. Ja koska tästä tacomaasta ei sokerikuorrutetta(kaan) kaupasta löydy, tein sitä tällä kertaa itse. Eli siis tomusokeria (ja paljon), tilkka vettä ja pikkuruinen lorautus viinietikkaa. Etikka siksi, että kuorrotuksen kuivuessa, se kiiltää kauniisti, eikä ole mattapintainen. Älä kuitenkaan laita etikkaa liikaa, jotta maku ei kitkeröidy. Tähän tarkoitukseen voi myös käyttää munan valkuaista, mutta tosiaan vain pikkuriikkisen. Pursota mössö kekseihin vaikka muovipussia käyttäen, niinkuin itse tein. :)


Lopputulokseen olin hyvin tyytyväinen, sillä sain mukavat lahjat kavereille ja host-perheille, eikä tarvinnut ostaa mitään muuta kuin leivontatarvikkeet. Jee :) Viimeistellyistä taloista ei valitettavasti ole kuvia, koska ehdin jo kääräistä ne sellofaaniin ja vielä omistajilleen.. Mutta kehuja saivat ja paljon !

Seuraavaksi yritän toteuttaa glögihaaveeni. Sain eräältä bloggaajalta helpon ohjeen, joka pitäisi olla toteutettavissa myös täällä. Katsotaan miten käy. Jos vaikka heti huomenna ahkeroisin... :)

Olettekos te muuten leiponeet pipareita tai väsänneet muita jouluherkkuja tänä vuonna ? Mitä ja miten onnistuivat ? Kertokaahan, niin saisin vähän kommenttejakin.. Edes näin joulun alla, lahjaksi vaikka ;)

maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Unelmia..

Unelmoin, toivon ja haaveilen ja sitten taas unelmoin lisää.. Näistä jutuista haaveilen nyt:








Lohdutukseksi kerron teille, että ensimmäinen kuva on Cancunista, Mexicosta ja juuri noille rannoille pääsen muutaman kuukauden päästä. Muut kuvat ovat Thaimaasta. Siinä maassa olen käynyt noin 15 kertaa ja tuossa viimeisen kuvan hotellissa majaillut yhteensä varmasti muutamia kuukausia. Sinne haluaisin silti taas <3

On vielä muitain juttuja joita haluaisin ja ikävöin, tässä niitä:








Nyt jatkan unelmoimista tai keksin jotain kehittävämpää tekemistä. Luultavasti nämä jutut pyörii silti mun päässä vielä todella pitkään. PS. Kuvia klikkailemalla saat ne isommaksi. Blogger laittoi ne ihan tyhmästi tänne...

Mistä jutuista muut ihmiset unelmoi ?

keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Askartelua.

Saimme tehtäväksemme valmistaa omat Piñatat (jos et tiedä mikä se on niin googleta) erästä mexicolaista pikkujoulujuhlaa varten. Päätimme ruveta väsäämään niitä yhdessä saksalaisen kaverini Charlotten kanssa. Emme kuitenkaan halunneet tehdä aivan tavallisia ja perinteisiä piñatoja, joten laitoimme luvouutemme mukaan ja ideoimme suomalaisen- ja Saksalaisen Piñatan.
Charlotte halusi tehdä jotain olueeseen liittyvää, minä taas halusin piñatastani joulupukin muotoisen.

Näin Valmistat Mexicolais-Suomalaisen/Saksalaisen Piñatan- Kurssi alkaa nyt:

Aluksi tarvitset ohuehkon saviruukun (erimallisin piñatoihin käy myös esim pahvilaatikko, rautalankakehikkö, ilmapallo etc...), vedestä ja jauhoista valmistettua liisteriä ja sanomalehteä. Muista varata tekemiseen paljon aikaa, nämä eivät nimittäin aivan hetkessä valmistu..


Kiinnitä lehtipalasia ruukkuihin liisterin avulla. Joulupukkia alettiin muovata ja sen kasvot, kädet ja jalat valmistettiin paperimöhkäleistä. Oluttuoppi piti muovata kartongista ruukun ympärille.





Paperi kerroksia pitää laittaa paljon, jotta saat piñatan muodon kunnolla esiin. Kun ukkeli, tai mikä nyt onkaan,alkaa näyttää oikealta, anna sen kuivua. Kuivumista nopeuttaa esimerkiksi auringonvalo tai sitten ihan vaan hiustenkuivaajalla suhimaan.
Kuivuneeseen, puolivalmiiseen piñataan aletaan laittaa ulkokuorta. Joulupukki-piñataan käytettiin punaista, valkoista ja mustaa silkkipaperia. Parraksi jotain pumpulia. Naaman ihoon käytin vaan jotain ihme väriä.. Pukin vaatteet ovat hapsuiset, koska oikeat ja alkuperäiset piñatat ovat aina täynnä hapsuja ja muuta sälää.. Saatiin näihinkin vähän jotain mexicolaista ilmettä. :)


Oluttuoppi kuorrutettiin kultapaperilla, siihen printattiin saksalainen olutlogo ja sen "vaahto" loihdittiin samasta pumpulista, kuin pukin parta.


Loppusilaukset ja TADAAA Joulupukki- ja oluttuoppi piñatat ovat valmiit ! Lisäsimme vielä molempiin hapsulliset liput, jotta varmasti selviää, mistä maista on kyse. Pukilta puuttuu vielä lakki, jotta karkit ja muut sälät saadaan tungettua sisään.


Aika sympaattisen näkönen tosta pukista tuli ja tuoppikin on hauska. Kysykää jos kysyttävää. Musta tulee vielä tän vuoden aikana oikee piñatanteon maisteri ! Aika surullista, että noi sitte lopuksi paiskotaan pesismailalla rikki, jotta karkit saadaan sisältä ulos.. Mutta aina voi tehdä uusia ! Heissuli vaan !

Teräviä kulmahampaita.

Epävirallinen leffa-arvostelu tähän väliin.


Kävin kavereiden kanssa katsomassa Twiligth-elokuva, joka siis kertoo vampyyreistä nykymaailmassa. Kirjaan perustuvan elokuvan tarina on siis lyhykäisyydessään tämä:
Lukiolaistyttö muuttaa äitinsä luota asumaan pienenpieneen kaupunkiin poliisi-isänsä luokse. Koulussa tyttö tapaa erikoiselta vaikuttavan, mutta komean pojan. Pojan erikoinen käytös kummastuttaa tyttöä. Myöhemmin poika rupeaa juttelemaan tytölle ja heidän välilleen kehittyy kiinteä ja tunteikas suhde. Myöhemmin myös selviää, että poika on ns. kasvissyöjä-vampyyri, mutta jostain kumman syystä ensimmäistä kertaa elämässään himoitsee myös ihmisverta tämän kyseisen tytön suonista. Asia ei kuitenkaan pelota tyttöä. Maailmassa on olemassa kahdenlaisia vampyyrejä: Lihansyöjät, jotka elävät ihmisverellä ja kasvisyöjät, jotka elävät eläinten verellä. Rakastunut poika osaa hillitä verenhimonsa, eikä satuta tyttöä millään tavalla. Pelkona on kuitenkin kaupungissa oleskelevat kolme ihmisverta himoitsevaa vampyyriä. Loppu onkin sitten selvitettävä itse elokuva katsomalla ;)

En ollut lukenut kyseistä kirjaa ennen leffan katselua, joka oli varmastikin hyvä asia. Ystäväni, joka on kirjan lukenut, sanoi, että elokuva oli surkea versio kirjasta. Mielestäni leffa oli kuitenkin hyvä. Ei mikään mieletön ja henkeäsalpaava elokuvaelämys, mutta hyvä elokuva. Häiritseviä (tai lähinnä silmään pistäviä) tekijöitä olivat liian epätodelliset erikoistehosteet, mutta kun vampyyreistä oli kuitenkin kyse, niin annan tuonkin anteeksi.

Elokuva tarjosi eirkoisella (ja kalpealla) tavalla silmäniloa, sillä miespuoliset vampyyrihenkilöt olivat hyvin komeita, niin lihan-kuin kasvissyöjätkin. Leffa sai myös ainakin minut innostumaan lukemaan kyseisen kirjan. Eli nyt hankin sen jostain käsiini, ehkä jopa espanjankielisenä, jos olen tarpeeks rohkea ;)

Että sellasta, suosittelen elokuvan katsomista, muttei kannata odottaa mitään sydämensykähdyksiä ! Onko kukaan nähnyt kyseistä elokuvaa tai lukenut kirjaa ? Kertokaa mielipiteitä :)

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Minä & 370 muuta.

Tiedotus ! Elämäni varmasti yksi parhaimmista viikonlopuista on nyt takana. Huihai, että oli kivaa, aivan mieletöntä nimittäin ! Haluan takaisiiiin !!


Torstaina 4.12 lähdettiin aamulla oman kaupunkimme vaihtareiden kanssa ajamaan Mexico Cityyn bussilla. Matka kesti tunnin. Siellä vaihdoimme bussia ja mukaan tulivat vaihtarit myös kolmesta muusta kaupungista. About 50 muun tyypin kanssa ajettiin reilu viisi tuntia päämääräämme Guanajuatoon. Illan myötä paikalle saapui kaikki vaihtarit ympäri Mexicoa. Paikalla oli loppujen lopuksi about 370 tyyppiä ympäri maailmaa. Eniten oli brasseja ja saksalaisia, molempia about 85... Suomalaisia oli paikalla 11, joka oli ihan hyvä saavutus ;)


Skandinavian kaunokaiset edustamassa.


Ja tässä sitten melkein kaikki paikalla olijat.


To-su aikana ehti hyvin tutustua kaupunkiin, joka on todella kaunis. Täynnä värikkäitä taloja ja vuorilla kiemurtelevia katuja. Ihan erilainen, kuin tää mun kotikaupunki täällä. Ja varsinki tooodella täydellisen erilainen kuin Suomi ! Myös ilmasto oli ihan mukava, lämpimämpi, kuin täällä Pachucassa. Miksi mä oon joutunut yhteen koko tän maan kylmimmistä kaupungeista ? :( Yhyy...


6.12, eli Suomen itsenäisyyspäivänä sattui juuri olemaan kaikille järjestetty Formal-dinneri. Sinne sitten laittauduttiin Suomi-tyttöjen kanssa ja nautittiin illallinen samassa pyödässä, Suomelle laseja skoollaillen. Oli Ihanaa, kun kerrankin lähes kaikki Mexicon suomalaiset vaihtarit oli koolla ja sattui vielä olemaan tämä juhlapäivä.


Juhlia ehdittiin muutenkin oikein mukavasti. Joka ilta tuli tanssittua monen monta tuntia, joko clubilla tai sitten ihan vaikka hotellin pihalla. Bailaaminen ruotsalaisten, turkkilaisten, norjalaisten, puolalaisten, ranskalaisten, jenkkien, canadalaisten, belgialaisten, aussien, uusi-seelantilaisten, brassien ja muiden maiden tyyppien kanssa oli niiiin siistiä ! Sellasia bileitä lisää, por favor !


Sunnuntaina päivällä sanottiin hyvästit kaikille ja vilkutettiin bussin ikkunasta hotellille. Edessä oli seitsemän tunnin paluumatka Pachucaan. Vhän haikeilla mielin lähdettiin matkaan, koska viimeiset päivät olivat olleet niin mahtavia. Onneksi bussissa jaksettiin vielä pitää hauskaa, huolimatta tiedosta, etten tulisi montaa tapaamani ihmistä luultavasti enään koskaan näkemään. Se on silti varma, etten tule koskaan unohtamaan tuota viikonloppua Guanajuatossa !

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Suomenlippuja ja sen sellaista..

Jee, mulla on ollut kiva päivä !
Nyt tässä pakkailen, koska huomenna suuntana Guanajuato, (eräs kaupunki) jonne lähdetään kaikkien, reilun 300 Rotary-vaihtarin kanssa. Pitkä viikonloppu hotellissa, joka on täynnä porukkaa ympäri maailmaa. Jeiii siistiä ! :)

Sitä varten tunnollisesti askartelin pikkuruisia Suomi-pinssejä. Tarkoituksena on siis kerätä erimaiden pinssejä mahd. paljon. Meillä on sellaset todella kauniit (lue: järkyttävät) bleiserit, joihin niitä pinssejä voi sitte hauskasti kiinnittää. Jipii ! No tässä nyt kuitenki nää mun disco-suomenliput, jotka valmistuivat sinistä- ja valkoista silkkinauhaa, paljettieja, valkoista huopaa, liimaa ja hakaneuloja käyttäen. Tadaa !


Tein myös tollasia hiukan isompia lippuja. Nyt ei kyllä tartte taas hetkeen liimailla noita kiiltohöskiä. Ärsyttävää puuhaa loppupeleissä. Valmistin kyllä itselleni vielä paaaljon suuremma kiiltolipun, ja se on kyllä aivan upea ! Pitihän mun saada vähän blingbligiä mun rumaan bleiseriin.. Siitä en kyllä ehtinyt ottaa kuvaa.. Joskus sitten.


Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy myös IHANA, vanhanaikainen kuvajoulukalenterini, jonka rakas-äitini Suomesta asti jaksoi lähettää. Täällä mexicossa porukalla ei ole mitään hajua mikä on joulukalenteri... Typerää porukkaa, eikö ?

Nyt pakkaan loppuun tavarani huomista reissua varten. Mukavaa melkein viikonloppua !

Hiusongelma.

Super ärsyttävää, kun täällä Mexicossa ei tosiaan oo vesi ihan Suomen veden tasoista (älä koskaan juo kraanavettä tässä kyseisessä maassa!). Se myös vaikuttaa mun hiuksiin. Suihkussa käydessä niitä lähtee kauheet määrät ja harjatessa vielä enemmän. Tiedän kyllä, että hiuksia lähtee päivittäin ihan normaalistikin, mutta täällä niitä lähtee extra-paljon. Ihan tyhmää, ku hiukset ohenee ja sillee.. :(


Yritän aina olla hirmu varovainen hiuksia harjatessa ja muutenkin, ettei niitä tulisi revittyä kauheesti, mutta tukkaa lähtee silti ja paljon. Murrr...


No pakko vaan elää toivossa, että olisi jotain karvoja päässä, kun pääses Suomeen. Ja ehkä ne siellä sitten taas tykkää hengailla enemmän mun päässä, kuin suihkun lattiakaivossa.. Ja enhän mä siis ole ihan vielä kaljuuntumassa, onneksi ! :D

Hyvää päivän jatkoa kaikille !

maanantaina, joulukuuta 01, 2008

Huvipuisto-hullu !

Yep, minä olen. Huvipuisto-hullu nimittäin. Pienestä pitäen (nyt kun olen siis jo niin iso..) olen rakastanut kaikkia vempaimia. Lintsi ja Särkänniemi olivat tälle pikku-likalle unelmien täyttymys, kunnes se pääsi ekan kerran Japaniin Disney Landiin 6-vuotiaana. Sen jälkeen ei ole mikään pelottanut (paitsi yhä edelleen lintsin kummitusjuna, josta on jäänyt traumoja), eikä myöskään riittänyt. Ja vielä nyt 17-vuotiaana sekoan, kun pääsen huvipuistoon. Juoksen laitteesta toiseen, niin kuin ne kaikki hurjapäiset, 10-vuotiaat pojat. Onko sillä niin väliä ? Kai saa tykätä tyttö muustakin kuin muodista, meikeistä ja pojista ? Minä ainakin tykkään !

Olen huiman, 17-vuotiaan elämäni aikana käynyt aika monessa huvipuistossa ympäri maailmaa. Japanissa ainakin kolmessa eri pään sekoitus-paikassa, Jenkeissä Disney Worldissa ja varmaan pienenä jossain muuallakin. Euroopassa on käyty Ruotsin Grönalundissa, Espanjassa vaikka missä tivoleissa ja Saksassa myös. Ranskassa on käyty pyörimässä Euro Disneyssä. Viimeinen uutuus huvipuistokokeiluni oli täällä Mexicossa, toissapäivänä Mexico Cityn Six Flags. Paikka on Bugs Bunnyn ja muiden hehmojen täydentämä perus huvipuisto, MUTTA siellä oli muutama niin siisti laite että tämä tyttö innostu ja paljon !


Eniten tykkäsin laitteesta nimeltä Superman. Se oli aivan mielettömän suuuuri ja pitkä vuoristorata. Yleensä vuoristoratojen ongelma on aina se, että ne ovat joko tylsiä tai sitten liian lyhyitä. Tässä laitteessa ei ollut mitään moitittavaa kummallakaan saralla. Heti alkuun pienet kieputukset, sitten nousu toooodea korkealle, josta mieletön lasku ja lisää ja lisää ja lisääää kieputusta. Muutaman kerran jälkeen maisemiakin ehti jo katsella ja upealtahan se näytti. Koko Mexico City näkyi, kun jo valmiiksi kukkulalla olevassa vuoristoradassa oltiin korkeimmalla kohdalla. Illalla, kun kaupungin valot olivat syttyneet, näku oli vielä henkeä salpaavampi. Wau !



Tosta näkee hiukan, että minkämoinen härveli se oli.. (Klikkaapas, niin näkyy isompana !)



Toinen hyvä laite oli Batman (jep, mä tykkään supersankareista!). Se, joka on käynyt Särkänniemessä, tietää minkälainen on Tornado. Batman oli saman tyyppinen, monta kertaa vaan pitempi, vauhdikkaampi, hurjempi ja kaikin puolin parempi. Tässä kuva siitäkin.


Mainio oi myös perus vapaapudotus hommeli "Three towers". Korkeatkaan paikat ei pelota mua, eikä vielä silloinkaan, kun sieltä tiputaan alas täydellä vauhdilla. Se tunne on aivan sikamakee ! Tuolta ylhäältä oli myös aika mukavat näkymät, kun koko huvipuisto on muutenkin jo rakennettu kukkulalle..


About 10 tuntia tuli pyörittyä laitteissa. Voitte kuvitela, miten onnellinen olin ! On se jännä, että henkeä salpaava vauhti ja pienehkö pelko saa ihmisen veren kohisemaan suonissa ja pään sekaisin. Tai ainakin minut !
Onko täällä ketään muita huvipuistofaneja ? Ja missä päin olette sellaisissa vierailleet ? Toivon, etten ole yksin tämän hulluuteni kanssa..