The very last moment.

Puolentoista tunnin päästä lähtö Mexico Cityn lentokenttää kohti. Sieltä koneeni olisi tarkoitus nousta ilmaan 8.55 ja lentää Frankfurtiin. Frankufrtissa odottelua lähes viisi tuntia, joka on aika typerää.. Noh, sieltä kuitenkin sitten toinen Lufthansan kone, jonka olisi tarkoituksena suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. 

Seuraavaa postausta Suomesta käsin. 

to - pe - la.

Hejj!

Kuvien täyteinen katsaus viimepäivieni tapahtumiin.

Torstaina ajettiin aikaisin aamulla Mexico Cityyn. Järsjestimme tietysti kuvaussession autossa, tässä valitut palat.




Odottelimme erään ystävän saapumista, ja kävimme hiukan kuvailemassa Hard Rock Cafen edustalla ajankuluksi..


Sitten pääsimme vihdoin itse kohteeseen, eli Mexicon Suomen suurlähetystöön. Siellä oli oikein mukavaa porukkaa töissä ja nappasimme lopuksi kuvan erään suomalaisen kanssa, joka oli paikassa työharjoittelussa.

Host-veljeni Dany, joka lähtee Suomeen elokuussa vaihtoon, työherjoittelija, minä ja Ale, joka oli Suomessa vaihdossa vuosi sitten. Suomalaisia lähes kaikki siis :)

Eilen lähdin kavereiden kanssa ulkoilemaan. Ideana oli, että lähdetään isolla porukalla ja vähän niin kuin vietetään läksiäisiäni siinä samalla. Oli ihanaa, porukkaa oli paljon ja tunnelma aivan katossa. Jossain kohdassa tuli hiukan haikea fiilis. Taino oikeastaan olin samalla hetkellä maailman onnellisin, mutta silti niin surullinen.. Oli kuulkaas erikoiset tuntemukset ne !

Karla <3

Joshé & Lau <3

Charly & Paco <3

<3

Lempipari <3

Angie, Itzel, Pau & Karla <3

Charly, Karla, Pau, Amanda <3

Aamulla herätessäni näin lattialla tällaisen kasan. Ihmettelen yhä, että mistä tavarat ovat ilmestyneet, sillä nuo eivät ole mitään käytetyimpiä arkivaatteitani yms.. Noh, sellaista se on !

Huom ! Likaiset muumisukat ! lol.

Hymyä huulille.

Sain tällaisen piristyksen eilen, eli keskiviikko iltana. Aika ihanaa mun mielestä. <3 

Laitan varmaan myöhemmin hiukan kunnollisempaa postausta, koska nyt voisin hiukan pakkailla ja hengailla vaan. Myöhemmin mennään tyttöjen kanssa syömään yhteen ihanaan, italialaiseen paikkaan ja illemmalla varmaan johonkin ulos käymään kavereiden kanssa. 

Fiilikset ovat haikeat, mutta juuri nyt olen jotenki ilonen. Saattaa tietysti olla, että tunnin päästä olen aivan raivona ja itkettää, nämä olotilat kun vaihtelevat aika rajusti näinä aikoina..

Yritänpä nyt kuitenkin nauttia tästä ilosta, joka minut on vallannut. 

Rahareiät.

Tässä nyt näitä Jenkkilästä raahaamiani juttuja, jotka lupasin täällä esitellä. Voila ! (Ja anteeksi, kuvat ovat aika surkeita, laiskotti, niin napsin ne vain nopeasti enempiä miettimättä..)

Wet Sealista kolme tuollaista löllöttelypaitaa, jotka olivat todella halpoja.

Kahdet legginsit, ensimmäiset ovat Papayasta ja sellaiset tummanharmaat, joista näkyy jännästi hiukan läpi, en osaa selittää. Toiset sitten nuo seeprat, Wet Sealista.

Charlotte Russesta söpö tunika.

Mekko, Charlotte Russesta myös.

Papayasta toppi/tunika/mekkohomma.

EdHardyn tuoksua lisää, aikaisempi pikkupullo oli jo ihan lopussa.

Kaikki lasit olivat Wet Sealista ja Charlotte Russtesta, en muista mitkä mistäkin. 

Rakkaushame Charlotte Russesta, jonka väri näkyy paremmin alemmassa kuvassa. Suunnittelin tämän käyttämistä näiden kenkien kanssa.

Farkkushortsit, joiden kasaripesu on todella jees. Papayasta myöskin.

Tämä Charlotte Russen tunika/toppi on ihanan mallinen, sen leikkaus on täydellinen ! Kuvassa näyttää kylläkin aivan kamalalta säkiltä..

Siihen kuului eräs musta (tylsä) vyö, joten ostin toisen Papayasta.

Tappokorot, joita rakastan. En muista mistä ostin..

Tappokorot #2, joita rakastan, mutten myöskään muista, mistä lähtivät mukaan..

Tuollaista siis, mitäs piditte ? Mikä kolahti ja mikä ei ? Otsin myös joitakin hiuspantoja yms muutapikkuista, mutta nyt ei kyllä ole hajuakaan, että missä ne ovat.. Ups vaan.

Tänään kävin ostamassa hiukan erilaisia salsoja ja muita juttuja Suomeen vietäväksi. Voi tätä haikeutta, olen ihan pää painuksissa koko ajan, kun masentaa ja silleen.. Mutta minkäs teet, et mitään. Pakko olisi ruveta pikkuhiljaa pakkailemaan tavaroita laukkuihin ja katsoa, että kuinka paljon tulee ylipainoa. Nyt siis sitä, moikkamoi !

101 Blogitekstiä.

Moikkamoi ! Ihan näin alkuun sellaista, että sain oikein mukavia ja kannustavia kommentteja aikaisempaan itkupotkuraivari-postaukseen ja senpä vaan kerron, että kyllä tuollainen palaute innostaa taas bloggaajaa höpöttelemään lisää. Joten kiitos siitä, tässä palkkioksi hiukkasen uutta asiaa ja viimepäivieni kuulumisia !

Lähdin siis torstai-aamuna aikaisin toisen host-perheeni kanssa Mexico Cityn lentokentälle, josta lensimme Pohjois-Mexicoon, Monterrey-nimiseen suurkaupunkiin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin tässä maassa vierailemaan niinkin pohjoisessa, joten olin asiasta innoissani. Olin myös kuullut, että kaupunki on kiva, ilmasto lämmin ja, että paikanpäällä voi bongailla helposti komeita miesolentoja, joten oletukset olivat tottakai suuret ;)

Heti saavuttuamme Monterreyhin majoituimme hotelliin, joka oli aivan ihana ! Rakennus oli kaunis ja hotellin sisustuksessa oli sellaista ihanaa Titanic-fiilistä. Aulassa soi rauhallinen pianomusiikki ja joka paikassa oli upeita ja juuri sellaisia valtavia, kultakehyksisiä peilejä, joista haaveilen (ja joita suunnittelin varastavani lähtiessämme. Harmi, etten pystynyt ryöväämään yhtä ainiota, ne olivat nimittäin sen verran suuria, että olisin varmastikin jäänyt kiinni, joka taas olisi ollut hiukan noloa..). Tässä kuva ihanuushuoneestamme, jossa majailimme host-siskoni, Tanian kanssa. (Olisin myös halunnut napata tuollaisen sängyn mukaani.. Tai samantien muuttaa asumaan tuonne!)


Koko reissun tarkoituksena oli tulla juhlistamaan host-serkkuni (?), Javierin valmistumista. Koulu on sellainen, kuin Tecnológico de Monterrey, joka on yksi koko maan kalleimmista ja arvstetuimmista (ellei jopa arvostetuin..?) yliopisto. Aluksi suuntasimme johonkin suureen halliin, jossa kaikille valmistuneille jaettiin todistuksia ja puheita ym. pidettiin kyllästymiseen asti.


Illalla oli vuorossa kaikille valmistuneille ja heidän perheillensä järjestetty illallinen, joka oli aivan loistava ja ruoka mielettömän herkullista ! Olisi pitänyt kuvatakin annokset, mutta olin luultavasti niin tohkeissani syödessäni, että se nyt jäi.. Noh, hyvää se oli kuitenkin, mukana oli mm. Kanaa, salaattia, keittoa, kakkuja, jäätelöä ja muuta nannaa. Kun ruokaa en teille pysty kuvilla esittelemään, esittelen kuvia itsestäni ja perheestäni tuolta samaiselta illalta. :)

Minä ja Tania söpöillään..

..Ja tässä koko perhe söpöilee !

Paikalla soitti koko illan livebändi, jotka lauloivat kaikenlaista cover-biisejä eri vuosikymmeniltä aina tämän päivän hitteihin asti. Bändi oli mieletön ja sen laulajat todella taitavia ! Myöhemmin porukka innostui tanssimaankin.



Seuraavana päivänä, kun juhlat piti jo olla juhlittu, oli vielä järjetetty jokin suuri ruokailu, jonne menimme. Siellä saatiin taas mahat täyteen herkkusapuskaa ja jälkeenpäin pohdin, että miksen taaksaan kuvannut annoksia.. Höhhöö, aina ahmin kaiken ennen kuin mietin !
Mentiin ruokailusta pyörimään hiukan kaupungille ja tässä vaiheessa ihastuin paikkaan lopullisesti ! Kyseessä on siis suurkaupunki, josta löytyy silti kauniita puistoja ja se on yllättävän siisti, ei siis mikään Mexico Cityn tyyppinen läävä :D




Lauantaina lähdimme kuudelta aamulla ajamaan Mexicon ja USA:n rajalle. Matkaa Monetrreystä Texasin osavaltion erääseen rajakaupunkiin, nimeltä McAllen, on hiukan alle kolme tuntia, mutta koska itse rajalla jenkit ovat niin hankalia ja paikalla on paljon porukkaa, olimme vasta hiukan enne klo 12 perillä.. McAllenissa ei ole lähes mitään muuta kuin ravintoloita,  suuria ostoskeskuksia ja mexicolaisia shoppailemassa.


Minä hullu juoksin siellä hikipäissäni kaupasta kauppaan ja yritin nähdä kiireessä kaiken mahdollisen. Ihania juttuja tarttui kyllä mukaan, mutta aikaa (ja rahaa) olisin tarvinnut enemmän. Esittelen ostokset varmastikin tässä lähipäivinä, kun saan ne kuvattua.

Hejdå !

Ahdistusstressiväsymyskaikki.

Nyt on kuulkaas niin, että bloggausintoiluni on erittäin matalalla. Syinä mm. se, että olen todella stressaantunut ja ahdistunut koko ajan lähestyvän Suomeen paluupäiväni takia ja se, ettei täällä näytä kamalasti ihmisiä käyvän, ja vielä vähemmän ne muutamat jaksavat kommentoida.. Jotenkin tylsää yrittää kirjoitella kuulumisiani, ottaa kuvia ja laittaa niitä tänne, kun niitä ei kukaan lue taikka katso, saatika kommentoi mitenkään.

Katsotaan nyt siis, jos vielä näiden kahden viimeisen Mexico-viikkoni aikana jaksan tänne jotakin kirjoittaa, ja jos en, niin Suomeen päästyäni luultavasti palaan taas asiaan, ainakin jollain tapaa.

Anteeksi nyt tämä angstaus, mutta tämän kaiken härdellin keskellä on todella turhauttavaa "puhua tyhjille seinille" eli kirjoittaa tähän lukemattomaan blogiin.

Kaunista kevättä Suomeen ja muuallekin maailmaan !

Edit: Tämä oli muuten sadas blogiteksti, joten ehkä tässä vaiheessa on ihan suotavaa pitää pienenpieni breikki. Lähden kylläkin torstaina hiukan matkustamaan pariksi päiväksi, joten ehkä siitä jotain pikkuista sitten ensi viikolla.. Let see, let see !