My 18th B-Day.

Moi kaikki ! Täällä teille kirjoittelee nykyään täysi-ikäinen Sandra. Mikään muu ei ole kuitenkaan muuttunut, ihan sama hölmöläinen olen edelleen.. Nyt luvassa megakuvakollaasipostaus eilisestä. Yksinkertaisuudessaan, minulla oli aivan ihana synttäripäivä, paljon parempi, kuin olin osannut edes odottaa.

Aamulla perheeni onnitteli ja lähdin aivan normaalisti kouluun. Siellä muutamat kaverit antoivat lahjoja ja kortteja, joka oli mukavaa. Sain pari nallea, suklaata, kynttilöitä ja ihania, omatekoisia kortteja. Koulussa päivä sujui leppoisasti ja yllättävän nopeasti, vaikka keskiviikot ovatkin aina hirveimpiä ja pisimpiä päiviä. Host-isäni tuli hakemaan minut ja ystäväni Karlan koulusta ja menimme meille kotiin, tarkoituksena syödä jotain. Kotona minua odotti ihana yllätys, mutta siitä sitten huomenna ihan oma juttunsa, sillä muuten tästä postauksesta tulee vähintään seitsemän kilometrin pituinen, eikä kukaan jaksa lukea sitä.
No, kotona silti syötiin ja sitten lähdettiin erääseen kahvilaan, jonne olin pyytänyt kavereitani tulemaan viiden maissa.







Sain kahvilan tarjoilijalta kukan lahjaksi. No okei, myös capuccinon ja kakkupalan hän tarjosi... :)


Kukkaselle kävi kuitenkin näin, tein nimittäin sen rakastaa-ei-rakastaa-jutun.. Minua kuulema rakastetaan :) Kuka myöntää ?


Kahvilassa pitkän tovin höpöteltyämme ja naurettuamme paikalla olleet parhaat ystäväni sanoivat, että nyt lähdetään. Lähdimme siitä sitten pienemmällä porukalla taxilla ensiksi leffaan ja myöhemmin ihanaan, italialaiseen ravintolaan, Alimentariin, jossa meille oli varattuna pöytä. Oli mukava olla pienemmällä porukalla, sillä nämä tytöt ovat minun tärkeimpiä ystäviäni täällä. Söimme todella hyvää ruokaa ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä.



Saksalaiset ystäväni joivat olutta ja spriteä, niinkuin heillä on tapana. Se on erikoinen kombinaatio, joka ei vain ole minun makuuni..








Näistä kuvista saitte ehkä hiukan vihiä siitä, miten syntymäpäiväni sujui. Jos olisin ollut Suomessa, niin päivä olisi varmasti ollut täysin erilainen. Kivaa ja varmasti myös ikimuistoista kuitenkin oli. Ihanaa oli myös, että isäni, veljeni ja Mapu-ystäväni soittivat minulle. Oli mukava jutella rakkaiden ihmisten kanssa <3 Paras juttu silti vielä esittelemättä, eli se koulun jälkeinen yllätys, jonka mainitsin aikaisemmin. Siitä kuitenkin seuraavassa postauksessa enemmän. Niin, ja huomenna juhliminen jatkuu, sillä lähden taas Mexico Cityyn kavereiden luokse. Siitäkin lisää sitten.

Mukavaa alkavaa viikonloppua ! <3