Acapulco <3

Iiiikkk, käääkk ääääHHhhh !!!??!!! Olen edellee ihan tuollaisella fiiliksellä koko ajan, koska Acapulco-trip oli vain niin täydellisen onnistunut ja muutenkin superhypermegaihanakreisimakee ! Lähtisin koska vain uudestaan. Aurinkoa, rantaa, uima-allasta, ihania ihmisiä, herkullista ruokaa, extremeä ja juhlintaa. Kaipaako kukaan mitään muuta ? Itselleni ei tule ainakaan aivan heti mitään parempaa mieleen. Tässä kuitenkin sepustus upeasta reissustamme.

Torstaiaamupäivänä paikkasin ihanaan, ystäviltäni läksiäislahjaksi saatuun, Max & Co-laukkuun tavarani (joo joo, lintsasin ehkä koulusta kai...) ja lauleskelin onnellisena.


Iltapäivällä lähdin sitten bussila Mexico Cityn lentokentälle päin, jonne saavuttuani minun oli tarkoituksena löytää kolme tuikituntematonta, about 25-vuotiasta nuorta miestä. Sompailin pitkään ympäriinsä ison laukkuni kanssa, näyttäen totaaliselta ääliöltä, kunnes masennuin ja menin ostamaan kahvin. Latte kädessäni istahdin kahvilan ulkopuolelle, kunnes takaani joku sanoi kysyvästi nimeni. Käännyin, ja siinä olivat etsimäni miekkoset. Varmistin viellä, että olin varmasti oikeiden heppujen seurassa, ja sitten lähdin heidän mukaansa. Ajoimme belgialaisen kaverini, Charloten kämpille, jossa muut mukaantulijat odottivat. Sitten lähdimme muutamalla autolla matkaan ja reilu kolmen tunnin automatka kului rattoisasti. Perillä meitä odotti ihana talo, suuri uima-allas ja lämmin ilma. Ah <3

Charloten, Jessican ja minun huoneeni. Noi sängyt olivat maailman mukavimmat ! <3


Myös talon pihalla ollut uima-allas oli ihan kiva..


Ensimmäisen, rauhassa nukutun yön jälkeen lähdimme kaikki aamulla aikaisin rannalle. Sinne käveli noin 10 minuuttia talolta ja biitsillä käppäilimme vielä erään tutun talon luokse. Kyllä kelpasi tuolla kuumalla säällä kävellä valkoisessa (tulikuumassa) hiekassa ja katsella maisemia. Emme majailleet siis aivan Acapulcon keskustassa, vaan rauhallisemmalla ja kauniimmalla alueella, nimeltä Acapulco Diamante.



Tässä talossa sillä eräällä tutulla on asunto. Miellelläni itsekin asuisin tuossa talossa, jonka pihasta löytyy upea pool-alue ja rannalle kävelee alle minuutissa.


Auringonlaskun jälkeen laahustimme takaisin kämpille väsyneinä. Grillasimme maukasta ruokaa ja lepäilimme pari tuntia, kunnes oli aika lähteä juhlimaan. Suuntasimme Pure-nimiseen paikkaan ja ilta oli todella onnistunut ja kaikille taisi olla kivaa :)






Seuraavana päivänä loikoiltiin väsyneinä poolilla koko aamupäivä ja vasta iltapäivällä raahauduttiin rantsuun.





Auringonlaskun aikaan alkoivat vieressämme pikkuiset häät ja nappasin niistä salakuvan. Itse parista en saanut kuvaa, mutta morsian oli ainakin kaunis.


Illalla taas syömisten ja levon jälkeen sunnattiin ulos ja tällä kertaa ihan sinne Acapulcon pahimmille menomestoille. Haluttiin käydä katsomassa parit benjihypyt ennen kuin mentäisiin tanssimaan ja jotenkin vaistomaisesti sujautin varashortsit ja- topin laukkuuni mukaan, jos vaikka sattumalta innostuisinkin itse hyppäämään. Paikalle kun päästiin, niin kului muutama minuutti ja tämä tyttö ja kaksi muuta olivatkin jo benjitornissa nilkoista köydettynä. Toinen minuutti ja tipuinkin jo pää edellä alas ja olin varma, että kuolen. Kokemus oli aivan mieletön ja haluan heti hypätä uudestaan, kun siihen vain saan mahdollisuuden. Rakastan kaikkea tuollaista extremeä, joka saa adrenaliinin kuohumaan suonissa. Se tunne on upea !





Hypyn jälkeen suuntasimme ehkä yhteen Acapulcon suosituimmista ja parhaimmista paikoista, nimeltä Alebrije. Mesta on aivan jättimäisen suuri ja hienosti sisustettu. Musiikkia on laidasta laitaan ja porukkaa myös. Taas oli todella kivaa ja viihdyimme myöhään.




Sunnuntaiaamuna nukuimme hiukan pidempään ja suunnistimme sitten rannalle viimeisiksi tunneiksi. Otin biitsillä hieronnan, joka oli aivan jumalainen. Massagen jälkeen jatkoin uniani auringossa, kunnes heräsin siihen, että olisi aika lähetä takaisin kämpille. Otettin vielä viimeinen ryhmäkuva ja lähdettiin sitten laittamaan tavaroita kasaan ja valmistautumaan paluumatkaan.


Nyt siis olen taas täällä kotona pachucassa ja erittäin haikein mielin. Koulussa ei jaksaisi ollenkaan käydä ja ajankulukseni tuijottelen matkakuvia kaiken aikaa uneksien auringossa loikoilusta ja noiden ihanien ihmisten kanssa oleskelusta, joihin olin vasta tutustunut. Noh, ainakin reilun kuukauden päästä pääsen melkein kahdeksi viikoksi Mexicon upeimmille rannoille, mutta sitä taas en tahdo odottaa, koska sitten alkaa jo vaihtovuoteni loppu häämöttämään aivan järkyttävän lähellä. Ajatuksin kauhistuttaa ja saa palan kurkkuun. :/

Nyt, kun kirjoitin tähän taas tällaisen järjettömän romaanin, niin kiinnostaisi tietää, että mitäs teille kaikille kuuluu ?? :)