Kassialman viimeiset hetket.

Oli taas hirveän hankalaa keksiä otsikkoa ja pitkän pohdinnan jälkeen sain aikaan jotain noinkin kökköä. Noh, antaa olla, se kuitenkin loppujen lopuksi kuvaa minua ja viimepäiviäni ihan mallikkaasti :)

Sunnuntaina oli siis aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja vaihtaa toisen kerran host-perhettä. Tiesin, että tavaraa tulisi olemaan paljon, sillä kaksi täpötäyttä, jättikokoista matkalaukkuahan minulla oli jo tänne tullessanikin ja jotain olen myös ostanut. Mieltäni lohdutti silti hiukan tieto siitä, että tänne tullessani, toisesta laukusta tilaa lähes puolet vei pelkät Suomituliaiset, jotka ovat tähän mennessä kaikki uusilla omistajillaa, joten tilaahan pitäisi laukuissa olla ! Kuinkas sitten kävikään.





Tässä vaiheessa lähes kaikki vaatteeni olivat viikattuna sängylläni (pari takkia ja muutamia paitoja + kaikki alusvaatteet viellä puuttuivat) ja voin melkeimpä vannoa, että ohimollani kimalsi muutama hikipisara. Suurinosa ovat tietenkin tänne Suomesta raahattuja, mutta paljon on myös uutta. En kuitenkaan ollut missään vaiheessa ymmärtänyt, kuinka hemmetin paljon vaatteita oikeasti oli kertynyt. Eniten hämmästytti/kauhistutti se valtava farkkujen ja muiden pitkien housujen, shortsien, hameiden, caprien ja legginsien määrä ! Pakko oli kuitenkin pakkaamista/inventaariota jatkaa, joten keskityin seuraavaksi kenkiin.

Tennarit ja sneakerit.


Saappaat.



Sandaalit ja ballerinat.


Korot.


Tohvelit (jotka ovat jalassa aina kotona ollessani).


Nyt rupesin jo oikeasti hiukan stressaamaan tavaramäärääni. Kenkiä on yhteensä 23 paria (+tossut), joista 12 (+tossut) ovat täältä ostettuja. Ennen joulua jopa luovuin eräistä Vanseistani, jotka olivat jo monen vuoden ahkeran käytön jälkeen todella rähjäisessä kunnossa. Ehkä joudun viellä luopumaan joistain muistakin kengistä ? Ajatus kylläkin kammottaa :(

Kun loputkin vaatteet ja muut tavarat olivat pakattuina, oli lopputulos kaksi jättimäistä matkalaukkua pelkille vaatteille, se aikaisemmin täällä nähty, Max & Co-laukku kengille ja noin miljoona kassia, laukkua ja pussukkaa muille tavaroilleni, plus pari takkia kädessä kannettuna ja hattua päässä yms yms... Voi luoja, miten tulen saamaan kaiken tämän Suomeen, kun rajoitukset ovat kaksi normaalikokoista, noin 24kg painoista matkalaukkua ?

Tunnelin päässä näkyy silti pieni valopilkku. Pelastuksekseni ajattelen äitini, joka tulee vierailemaan tänne Mexicoon huhti-toukokuunvaihteessa. Toivon siis, että hän saapuu tänne kahden, lähes tyhjän matkalaukun kanssa, jotka minä saan sitten täyttää. Jos näin tulee tapahtumaan ja saan hänen mukanansa lähetettyä jonkin verran (PALJON) tavaraa, voin taas hengähtää ja elää rauhallisin mielin, sillä silloin ei ainakaan pitäisi olla ongelmaa tavaroiden Suomeen saannissa. Katsotaas nyt kuitenkin viellä. Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Valmiiden laukkujen odottaessa eteisessä, kävimme perheeni kanssa viellä viimeisen kerran eräässä lempiravintoloistani syömässä. Söimme ihanaa sisäfilettä, herkullista salaattia, uuniperunoita ja joimme sangriaa. Namnam. Ravintolasta vyöryimme kotiin masut täynnä, mutta päätimme silti viellä herkutella jälkiruoaksi suklaa fondueta.


Dippailtiin sulaan suklaaseen mansikoita, viinirypäleitä, kiwiä, omenaa ja banskua. Oli ihan mieletetöntä nannaa ja hyvin upposi suuren pääruoan jälkeenkin. ;)

Tähän oli hyvä päättää tämän kyseisen perheen kanssa asuminen. Viihdyin heidän kanssaan todella hyvin reilut kolme kuukautta ja tiedän myös, että he pitivät minusta. Nyt palaan kuitenkin ensimmäiseen kotiini, joka on täysin erilainen, kuin tämä aikaisempi. Molemmat perheet ovat ihania ja rakastan heitä valtavasti. Mukava tunne se, kun tiedän, että jos tähän maahan koskaan palaan, minulla on täällä kaksi kotia, joihin olen tervetullut ja joissa minua rakastetaan. Muih <3