Finnés, Fiñol, Español.

Helou ! Kerron tässä nyt heti alkuun, että nämä pari viime päivää ovat olleet aika sekavia ja luultavasti myös seuraavat päivät, viikot ja ehkä kuukaudet tulevat olemaan sellasia. Saas nähdä. Sekavaa aikaa siis eletään, enkä ole tämän takia tehnyt mitään erikoista, josta voisin kirjoittaa. Siispä toteutan erään lukijan toiveen, ja kirjoitan espanjankielen oppimisestani täällä. Toivottavasti aihe kiinnostaa muitakin, kuin tätä yhtä. Ja jos ei, niin saipahan edes hän haluamansa :) Varoitus ! Tätä seuraa pitkä ja sekava paasaus omasta kielenoppimiskokemuksestani. Jos et ole yhtään kiinnostunut asiasta, niin jätä toki lukematta. Jos mielenkiintosi kuitenkin heräsi edes hiukan, jatka :)

Eli siis, uuden kielen oppiminenhan ei koskaan tapahtu yhdessä yössä. En ole koskaan ollut mikään superlahjakkuus tai kielitaituri, lähinnä sellainen keskiverto-oppija. Poikkeuksena kuitenkin ranskan monen vuoden opinnot, ja silti olen kyseisessä kielessä aivan surkea ja nyt viimeistään olen unohtanut ainokaiset ranskankielentaitoni.. Syytän tästä oppimattomuudestani ala- ja yläasteitteni opettajia, jotka olivat kuin pahimman kauhutarinan hirviöopet. Hrrr, saan kylmiä väreitä näitä naisia muistellessani. Englannissa ja ruotsissa olen kuitenkin aina ollut ihan OK. En mikään mestari, mutta ihan hyvä silti.

No, se siitä muistelusta, nyt itse asiaan, eli espanjankieleen ja sen oppimiseen. Tulin tähän maahan siis aivan ummikkona, enkä ollut koskaan opiskellut kyseistä kieltä. Osasin tietysti muutamia asioita, joita kuulee esimerkiksi elokuvissa yms. Uno, dos, tres... Hola... Buenos dias/noches... Vamos a la playa - ja siinä sitten olikin koko kielitaitoni espanjan saralta, ennen tähän maahan saapumista. Pakko myöntää, että pelkäsin todella paljon, miten tulisin pärjäämään uuden kielen kanssa. Tottakai käytin aluksi englantia, jotten joutuisi olemaan aivan tuppisuuna, mutta monet ihmiset täällä eivät kuitenkaan kovin hyvin englantia puhu tai eivät ainakaan pidä sen puhumisesta. Pakko oli siis alkaa oppimaan espanjaa.

Aluksi se oli kamalaa. Oli vaikea muistaa sanoja ja hirveää olla ihmisten seurassa ja kuunnella ymmärtämättä mitään. Välillä nolotti, kun ihmiset puhuivat minulle espanjaa, enkä ymmärtänyt heitä tai osannut vastata. Sitten nolona sanoin englanniksi, että valitettavasti en puhu espanjaa.. Vielä.. Pikkuhiljaa yksinkertaisimmat asiat alkoivat juurtua päähän. Pystyin kysymään ihmisiltä, miten he voivat ja vastata itsekin kyseiseen kysymykseen. Hetken päästä osasin jo esitellä itseni, kertoa ikäni ja että olen Suomesta. Ensimmäisen kuukauden aikana olin oppinut kertoman, että olen nälkäinen, osasin laskea aika pitkälle, viikonpäivät, kuukaudet, kirosanat ja kaikenlaisia muita pikkujuttuja. Tässä vaiheessa olin kuitenkin tottunut puhumaan englantia kaikkien tuttujen ja uusien kavereiden kanssa, joka tuotti hieman ongelmia. Olisi tietysti pitänyt sanoa aina jokainen sana espanjaksi, jonka vain osasin, mutta se oli todella hankalaa ja englannin puhuminen tuntui niin helpolta vaihtoehdolta.

Tein siis pienoisen, tai hiukan suuremmankin virheen toisen ja kolmannen kuukauden aikana ja puhuin aivan liikaa englantia. Käytin espanjaa vain silloin, kun olin täysin varma, että lause tai asia jonka halusin sanoa, oli oikein, sillä vihasin puhua virheellisesti. Mutta totuushan on, että vain puhumalla ja virheitä tekemällä oppii. Myös tämän takia moni saattaa koulussa olla hyvä esimerkiksi ruotsissa, ranskassa, saksassa, tai ihan missä tahansa kielessä, muttei kieltä oikeastaa osaa käyttää, vaan se toimii ainoastaan teoriassa yms. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin pikkuhiljaa käyttää kieltä enemmän ja huomasin, ettei virheiden tekeminen olekaan niin kamalaa.

Joulukuun alussa, vaihtaessani toiseen host-perheeseeni, asia alkoi todella muuttua, sillä uudet perheenjäseneni eivät puhuneet englantia lähes ollenkaan. Espanjalla (ja viittomakielellä) siis mentiin ja reilussa kuukaudessa kielitaitoni oli jo parantunut aivan mielettömästi ! Nyt reilut kolme kuukautta tässä perheessä ollessani voisin sanoa, että puhun espanjaa hyvin. Tiedän, että teen paljon virheitä, en osaa kaikkia sanoja ja verbit ovat oikeaa tuskaa, mutta pystyn silti keskustelemaan ihan rennosti, enkä enää tarvitse viittä minuuttia vain yhden lauseen miettimiseen ja sen toteuttamiseen.

Todella hyvä asia on se, että suomenkielessä lausumme kaiken juuri niin kuin kirjoitamme. Lähes sama pätee espanjaa, vaikkakin pieniä poikkeuksia löytyy. Asiaa helpottaa kuitenkin se, ettei puheessani monesti kuule lähes minkäänlaista aksenttia, kuten esimerkiksi saksan- ja ranskankielisillä se on usein todella vahva. Myös r-kirjaimen lausuminen on heille totaalista tuskaa, kun taas me suomalaiset sen taidamme helposti, välillä tosin hiukan liian vahvasti, sillä espanjankielestä löytyy kaksi erilaista ärrää; Pelkkä yksi R lausutaan hiukan pehmeämmin ja sitten taas kun ärriä on kaksi, se on enemmänkin se suomalainen, erittäin terävä ja vahva R.

Hyvän fiiliksen saa aikaan se, kun tapaan uuden ihmisen, keksustelen hänen kanssaa hetken, kunnes hän saattaa sanoa: "Sinähän puhut jo todella hyvin espanjaa, melkein kuin mexicolainen!" Ette arvaakkaan, miten kiva fiilis siitä tulee, kun tajuaa, että tässä on nyt oikeasti opittu jotakin. Olen varma, että tästä kielitaidosta tulee olemaan minulle mielettömästi hyötyä tulevaisuudessa, sillä espanjaa puhutaan kuitenkin lähes koko Amerikassa ja sitten vielä itse Espanjassa. Suomeen palatessani, minun täytyy kuitenkin opetella Espanjan espanjan salat, sillä Latinalaisen Amerikan espanja ja Euroopan espanja tosiaan poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan. Aksentti ja puhetyyli ovat täysin erilaisia, mutta myös kieliopista ja sanastosta löytyy todella paljon eroavaisuuksia. Siinä minulle kuitenkin sitten haastetta Suomeen palatessani.

Onneksi minulla on vielä kolme kuukautta aikaa oppia lisää ja vahvistaa kielitaitoani. Haluan todella, että palatessani Suomeen, pystyn puhumaan sujuvasti, tekemättä niin paljon virheitä. Sitä odotellessa.
Tässä nyt pääpiirtein asiat oppimisestani. Jos jäi kysyttävää tästä (tai ihan mistä tahansa), niin kysykää toki, vastaan erittäin mielelläni !