tiistaina, toukokuuta 19, 2009

It's Gonna Be OK.

Tuota otsikon sanomaa yritän koko ajan itselleni vakuutella. On nimittäin tullut aika, että tasan neljän viikon päästä olen Suomessa, enkä siis todellakaan ole varma, tuleeko kaikki olemaan ookoo.. Mutta siinä toivossa elän ja toisinaan myös uskonkin niin.

On todella omistuista, kun fiilikset vaihtelevat niin tiuhaa tahtia ääripäästä toiseen. Välillä tuntuu, etten mitenkään pysty enää jatkaa elämääni Suomessa ilman näitä kaikkia upeita ihmisiä, joihin olen täällä tutustunut. Toisella hetkellä taas ajattelen, miten
ihanaa on, kun saan taas pian nähdä perheeni ja kaikki rakkaat ystäväni Suomessa. Saatan tosiaan muuttua iloisesta masuntuneeksi ja taas toisin päin ihan muutaman minuutin sisällä. Ja vaikka en tavallisestikaan ole mikään epätavallisen tasapainoinen tyyppi, on tällainen mielialojen muutos jo hiukan erikoista.

Tiedän silti, että tulen selviämään tästä, sehän on selvä. En kuitenkaan voi sanallakaan sanoa, että siitä tulisi (tai, että sen edes pitäisi olla) helppoa. On hankalaa, kun omia tunteitaan ei voi kukaan muu ymmärtää, kuin sellainen, joka on itse ollut vaihto-oppilaana ja kokenut yhtä ihania asioita kuin minä. Onneksi minulla on vielä Suomessakin ystäväni Jessica, jonka kanssa voin itkeä, nauraa, valittaa ja hehkuttaa, kun kukaan muista kavereistani ei enää jaksa. Kiitos siitä siis Jessicalle, joka viettää vuosivaihtoaan tällä hetkellä Mexico Cityssä. :)

Tulen varmasti kirjoittamaan samaisesta aiheesta vielä monia kertoja, mutta loppuun kuitenkin hiukan jotain iloistakin, eli yksi kuva viikonlopusta. Tämä kuva kertoo erittäin paljon: (ja mitään muuta en sitten saanutkaan todistetuksi kamerallani..)


Perjantai ja lauantai sujuivat oikein hyvin ja mukavassa seurassa. Tuollaisia haluan, että loputkin viikonloppuni tulevat olemaan, jotta ehdin vielä nauttia ystävieni seurasta niin paljon kuin pystyn. Eli tätä lisää,
por favor !

Mites siellä sujuu kaikilla ? Toivottavasti mukavasti ja kaikilla on kevättä rinnassa. Olen muuten päättänyt, että tulevasta Suomen kesästä on tulossa erityisen aurinkoinen ja kuuma, oikea intiaanikesä ! Käviskö teillekin ? :)

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heiii, halusin vain sanoa et oon seurannut sun seikkailuja jo kauemman aikaa ja tykkään kovasti blogistasi! Vaikutat lisäksi tosi herttaiselta ja elämästä nauttivalta tytöltä :) Mahtavaa että oot saanut vuodeltasi noin paljon.. Ota nyt vielä vikoista viikoista kaaaaikki irti. üü

Sandra kirjoitti...

Uiii, kiitos, tulinpas todella hyvälle tuulelle kommentistasi !
Mukava kuulla, että pidät blogistani ja olet sitä seuraillut. Olen tosiaan niin onnellinen, että olen täällä ja ajattelen sen täydellisenä once-in-a-lifetime-mahdollisuutena, ja siksipä yritänkin ottaa kaiken irti ja nauttia tysillä :)

Lumo^ kirjoitti...

itellä oli tollaset fiilikset vaan 3kk espanjassa olon viime viikoilla...oon kyllä superherkkiskin :D mut voithan aina palata sinne, kyllä ulkomailla asuminen varmasti sellasen ikuisen kipinän jättää, että tahtoo välillä aina viettää pitempiä aikoja siellä paikassa, jonne sydämensä menetti :) mut on suomikin ihana ja suomen kesä, aaah :)

-SL kirjoitti...

Ymmärrän sinua hyvin vaikken olekkaan ollut vaihdossa! Italia jätti minuun ekalla matkallani samanlaisen tunteen, mutta onneksi voi aina matkustaa samaan paikkaan uudelleen :) vaikka joskus kaipaus on ihan mielettömän valtavaa.. ehkäpä sinäkin palaat Meksikoon sitten uudelleen ja uudelleen?

ihania nuo alemman postauksen ostokset! etenkin kengät ja mekko vau!

Sandra kirjoitti...

Lumo^: Niinhän se on, että tänne voi palata, ja aivan varmasti palaankin, harmi vaan, ettei se tule enää koskaan olemaan samallaista. Monet parhaista ystävistäni täällä ovat muista vaihtareita, joita en välttämättä tule enää koskaan näkemään, kaikki ovat ympäri maailmaa.. Se onkin ehkä kamalinta tässä.. :(

'~SL:Varmasti palaan tänne uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, mutta niinkuin vastasin tuossa ylempänä Lumolle, ei palaaminen tänne tule koskaan olemaan samallasta kuin nyt. Mutta jotain silti :)
Ja kiitos !!

Elina kirjoitti...

oo i know how u feel!
mun piti lähtee kotiin kk aikasemmin. isä alko panikoimaan ton sikainfluenssan takii ja ilmotti mulle, että kone lähtee 3 päivän päästä. oon nyt ollu sit suomessa jonkun 2 viikkoa.. ja on niin outoo. eka olin ihan onnessani, jes,perhe&kaverit&suomalaista ruokaa. mut sit tuli jo pikkasen ikävä takasin jenkkeihin. mut kyl tää tästä vähitellen.. on Suomi kuitenki lovely. :)

äää nähään kohta! <3

t. elina

Sandra kirjoitti...

elina, tosi sääli, että sun isä halus sut Suomeen ton sikainfluenssan takia, joka olikin lähinnä turhaa hössötystä.. Toivottavasti oot nyt kuitenki happy kotona ja nautit olostasi. Mä joudun sinne kohta, ihan liian pian oikeastaan, mutta minkäs sille voi, tällasta se on. Ja oikeassa olet, Suomi on lovely, mutta niin on Mexicokin haha :P
Pian nähdään kummiski, pusuja siihen asti <3

Anonyymi kirjoitti...

heei sandra! :)
empas muista etta millon ja miten joskus paadyin tanne sun sivulle, mutta oon aina valilla lukenu naita sun postauksia ja sun vuosi kuulostaa ihan ihanalta! luin tata ja tajusin etta tuut vissiinki yks paiva mun jalkeen takasin suomeen, ma palaan taalta jenkeista 15.6! must tuntuu et varmaan kaikki vaihtarit tuntee ihan samalla lailla kun sakin, tunnetilat vaihtelee taallakin aika huimasti ton paluun suhteen! onneks mullakin on taalla vaihtariseuraa jotka tuntee ihan samalla tavalla ni ei tarvi yksin pohtia! tulipas pitka viesti, mutta nauti ihan taysilla loppuviikoista siella! suomessakin ehka taas joku paiva tormataan! :)

venla

Sandra kirjoitti...

Moikka Venla ! Joo oon aina välillä stalkkaillu facebookista sun jenkki-kuvia yms, ihana kuulla, et on ollut hieno vuos =) Nautihan säki viimesistä viikoista, Suomessa varmasti nähään !! :)