Still a kid.

Niin kuin aikaisemmin mainitsin, tänään olisi tehtävä jotain todella lapsekasta, sillä vietän viimeistä päivääni alaikäisenä. Olen koko päivän yrittän miettiä kaikenlaisia jekkuja, mutta mitään en ole saanut päähäni taikka ainakaan toteutettua. Höh, tylsää..

Sain aamulla ihanan sähköpostin äidiltäni. Hän on Japanissa, joten ei pysty minulle huomenna soittamaan. Maili oli kutenkin ihana, siinä hän kirjoitti mukavia asioita ja täytyy myöntää, ettei edes tippa linssissä-sanonta riittänyt, sillä vollotin vuolaasti niitä kauniita sanoja lukiessani. Äiti on ihana <3

Kouluun lähdin hyvillä mielin, vaikkakin silmät punaisina pillitykseni takia. Onneksi paistoi aurinko ! Ainiin, nappasin matkalla taxissa kuvan paidastani. Valitsin aamulla päälleni tämän Smurffi Crew-teepparin, jotta tuntisin oloni vielä hetken pikkutytöksi. Paita on kylläkin yksi lemppareistani, joten aion sitä todellakin käyttää vielä täysi-ikäisenäkin. Ja tulen myös varmasti tuntemaan oloni pikkutytöksi vielä monta vuotta, joten ei tämäkään nyt ihan onnistunut. Hyvä yritys silti, eikö ?



Nyt lähden (taas kerran) kahvittelemaan erään ystäväni kanssa. Halauksia kaikille lukijoille, joita on ilmoittautunut jo 13 kappaletta ! Kiitos teille <3

A not so nice surprise.

Tänään päivä alkoi normaalisti. Host-isäni vei minut aamulla kouluun ja siellä kaikki sujui tavalliseen tapaan. Isäni oli luvannut tulla myös hakemaan minut, mutta 12 maissa sain puhelun, ettei hän pääsekkään. Syystä ei minulla ollut hajuakaan. Pääsin kotiin kaverini kyydillä ja ihmettelin, kun siellä ei ollut ketään, vaikka yleensä iltapäivällä kaikki ovat kotona. Kolmen jälkeen isäni ja siskoni saapuivat ja kuulin yläkertaan asti, että siskoni itki. Menin katsomaan, mikä on hätänä ja sain kuulla, että host-äitini äiti oli kuollut. :( Kyseinen rouva oli todella iäkäs, lähes 90-vuotias ja oli ollut muutaman viikon sairas, joten hänen pois menonsa ei ollut mikään suuri yllätys. Oli kuitenkin aivan kamalaa nähdä perheeni niin surullisena, kun yleensä he ovat todella iloisia ja täynnä elämää.

Myöhemmin host-äitinikin saapui kotiin. Hän on todella vahva persoona ja tälläkin hetkellä vaikutti siltä, ettei järkyttävä tapahtuma hätkähdyttänyt häntä paljoakaan. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun hänen oli soitettava tyttärelleen Saksaan ja ilmoitettava asiasta, kyyneleet nousivat hänenkin silmiinsä. Oloni oli todella vaivautunut, sillä en tiennyt, miten minun täytyisi suhtautua asiaan. Tunnelma kotona oli vaisu ja kaikki vain halusivat olla omissa oloissaan. Illemmalla he lähtivät tapaamaan muita sukulaisia, eivätkä onneksi pyytäneet minua mukaansa. Olisi ollut inhottavaa joutua katsomaan kaikkia, jotka kärsivät tämän läheisen henkilön kuolemasta, jota en itse kuitenkaan ollut tuntenut lähes ollenkaan.

Halusin ajatukseni pois tästä tapahtumasta, joten lähdin saksalaisen ystäväni kanssa kahville. Possuilimme oikein kunnolla. Itse ostin ihanan, suuren laten ja tiikerikakkupalan. Marie taisi juoda kaakaota ja syödä jotakin porkkanakakun tapaista. Hyvää oli ja saatiin juteltua monista, hiukan iloisemmista asioista. Marie oli juuri vaihtanut host-perhettä, sillä aikaisemmassa hänellä oli ollut hiukan ongelmia. Nyt hän kuitenkin vaikutti todella iloiselta ja tyytyväiseltä tilanteeseensa.


Hetki sitten saavuin kotiin, mutta perheeni on yhä poissa. Taidan tästä mennä suihkuun ja aikaisin nukkumaan. Huomenna on muuten viimeinen päiväni alaikäisenä. Täytyy varmastikin tehdä jotain todella naurettavaa ja lapsellista, sillä keskiviikosta eteenpäin pitäisi sitten (muka) käyttäytyä aikuismaisesti. Pyh, en varmana. Aion nimittäin olla kauhukakara todella monta vuotta vielä, sillä ikähän on pelkkiä numeroita.. :)

Mites teidän viikkonne alkoi ? Toivottavasti hiukan iloisemmin tunnelmin, kuin täällä meillä.

One night with the red balloons.

Vielä kuvientäyteinen postaus ystävänpäivän vietostani. Lähdettiin siis illemmalla kaveriporukan kanssa ulos paikkaan nimeltä Liquid. Se oli koristeltu punaisilla ilmapalloilla ja tunnelma oli taas kerran todella "ystävällinen" tai miten sen nyt ilmaisisi... Tässä nyt kuitenkin illan kuvia, joista selviää ehkä, että hauskaa oli. Joillakin oli seurana poikaystävät, osalla sitten nuo pallot.












Omalla kohdallani ilta ei mennyt myöhäiseksi, sillä antibiottikuurini aiheuttaa suunnatonta väsymystä ja painuin kotiin jo yhden jälkeen. Oli kuitenkin todella kivaa ! Ystäväni ovat niin ihania, että heidän kanssaan ei tunne koskaan oloaan tylsäksi. :)

Mitäs te kaikki puuhasitte ystävänpäivänä ?

JA AINIIN !! Blogilistalla on selvästi jotain häikkää, sillä se ei päivitä ollenkaan tämän blogin tietoja tai itseasiassa mitään. Jos siis lisäisin tämän sinne uudestaan ja poistaisin tämän nykyisen, niin, te ihanat tilaajat, tilaisittehan sen uudestaan ? Haluaisin todella, että listalta löytyisi aina päivitykset, sillä nyt tämä bloggaus junnaa hiukan paikallaan.. En asialle kuitenkaan vielä tee mitään, ennenkuin tiedän, että edes muutama viitsisi tehdä tilauksen uusiksi. Imoitelkaahan siis, pliide ! <3

To love and to be loved.

Hei kaikki ! Arvatkaa, tämä on ihana tunne, kun vihdoin (viiden eri lääkkeen ja antibiottikuurin voimin) olen hiukan paremmassa kunnossa, Jipiii ! Tänään jopa raahauduin kouluun (koska tiesin, ettei meillä tule olemaan kuin pari normaalia tuntia), sillä halusin toivottaa kaikille mukavaa ystävänpäivää. Siellä olikin käynnissä kunnon rakkauskarkelot, ja koko koulu oli koristeltu erilaisilla, punaisilla sydämillä. Pihalla myytiin kaikkea söpöä ja rakkausaiheista krääsää ja herkkuja. Myös salaisia viestejä sai lähettää, jotka toimitti perille Cupido-asuun pukeutunut, superhauska ystäväni, Paco. Sain itsekin yhden salaisen viestin, jossa vannottiin ikuista rakkautta. Tiedän kyllä, että se oli juuri tämä enkeliasuinen kaverini.. Olin silti aika otettu :)

Täällä päin maailmaa tämä Velentine's day-rumba on hiukan isompi juttu, kuin Suomessa. Jenkkimeiningillä mennään ja kaikille annetaan kortteja ja suklaata. Itsekin sain yllättävän monilta kaikenmaailman korttja, sukalita ja tikkareita yms. On muuten mahtavaa huomata, että olen todella saanut tämän seitsemän kuukauden aikana paljon uusia kavereita ja muutaman ihan oikean ystävänkin. Anyways, tämmösiä söpöjuttuja sain:


Yksi ystävistäni oli ostanut minulle tuollaisen suloisen kännykkäenkelin, joka nyt keikkuu puhelimeni mukana. Koskaan aikaisemmin en ollut tässä kapistuksessa pitänyt mitään korua, sillä mielestäni paikka, josta koru roikkuu on aika typerä (niin kuin siellä puhelimen alapuolella, sillälailla oudosti..). Tämän nyt silti laitoin ja se on tosi kiva.


Kävin tänään myös poistattamassa rakennekynteni. Akryylit saivat kyytiä, olin totaalisen kyllästynyt niihin. Haaveilin hetken jopa aivan lyhyistä nysäkynsistä tämän pitkän rakennekynsikauden jälkeen, mutta päätettiimpä silti kokeilla, että suostuisivatko hauraat, omat kynteni pitämään edes hiukan mittaa. Monta kerrosta vahvistavia lakkoja, kynsinauhojen siistintä, ranskalainen manikyyri ja tsädääm, lopputulos on parempi kuin uskalsin edes toivoa. Saanko siis esitellä, kauniit, omat kynteni ! Toivon todella, että jaksan nyt pitää niistä huolta, että ne pysyisivät myös jatkossa näin siisteinä.. Saas nähdä, Jos siis lopetan salamyhkäisesti kynsistäni löpisemisen, voitte arvata, että olen ne nakertanut lyhyiksi. Yritän silti pysyä tavoitteessani ja pitää kynnet kuosissa !


Sitten vielä loppuun haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ystävänpäivää ! Mielestäni vuodessa pitäisi olla 365 päivää aikaa muistaa ystäviään ja rakkaitaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Nytkin, täällä ollessani, olen pitkän aikaa erossa kaikista rakkaimmistan, ja jokaiseen heistä on mahdotona pitää yhteyttä joka päivä, niin kuin myös heidän kiireensä vaikuttavan siihen, miten he ehtivät kysellä minun kuulumisiani ja vointejani. Toivon siis, että edes tämä yksi päivä vuodesta olisi täysin omistettu kaikille ihanille ja kultaakin arvokkaamille ystäville, joita minä onnekkaana omistankin hyvin monta. Olen asiasta mielettömän onnellinen ! Muistakaa siis ystäviänne ja rakkaitanne ja sitä, miten tylsää, surullista, kamalaa ja tyhjää elämä olisikaan ilman heitä.

Kauan eläköön ystävät !

Sabritas.

Kukkuu ! Olen tänään edelleen maannut vain sängyssä. Kuumetta ei enään ole, mutta kurkku on yhä järkyttävän kipeä. Sattuu syöminenkin niin paljon, etten ole paljon mitään halunnut suustani alas laittaa. Särkylääkkeitä olen taas popsinut kuin karkkia, ei ollenkaan hyvä.. Täällä kävi toissapäivänä lääkäri, joka määräsi minulle vaikka mitä droppeja. Toivotaan, että ne tehoavat. Sain myös kuurillisen jotain supervitamiinisysteemejä, joiden pitäisi ainakin hiukan ehkäistä tulevia sairasteluja. Ensimmäinen kerta, kun lääkäri määräsi lääkkeen otettavan, vain ja ainoastaan, appelsiinimehun kanssa :)


Tämän päivän survive-pakettini on ollut lähinnä tämä. (Paitsi ponnari. En tiedä mistä se tuohon ilmeistyi..)


Noiden sipsien syöminen oli muuten erittäin tuskaisaa. Niitä piti mussuttaa suussa aluksi tosi kauan, jotta ne pehmenivät ja olivat siten helpompaa nieltävää. Oikeasti ihan hirveää, kun sattuu jopa syöminen ! :(

Sitten vielä todistusaineistoa, että se ystävieni lähettämä ihanuuskoru pääsi heti käyttöön ja pidän siitä kovasti<3 Aikeisemmin minulla oli kaksi sellaista korua, jotka olivat aina vuorotellen kaulassani. Ne ovat kauniita ja niillä on enemmän tunnearvoa, kuin millään muulla omistamallani tavaralla. Nyt nämä kaksi korua saivat uuden kilpailijan. Lupaan käyttää kaikkia kolmea mahdollisimman tasapuolisesti. Onneksi ne ovat jokainen hyvin erilaisia, joten aina pitäisi löytyä tilanteeseen ja asuun sopiva.


Itseltäni löytyy lisäksi muutama muukin koru, jotka kulkevat lähes aina mukanani. Esimerkiksi Nomination-käsikoruni on sellainen. Sitten on muutama sormus, jotka ovat melkein juurtuneet sormiini. Nyt olen viimeaikoina ollut muutamia päiviä ilman näitä sormuksia, ja olo on tuntunut todella oudolta. Heti huomaa, että jotakin puuttuu.
Olisi kiinnostava tietää, että..

Onko teillä jotakin koruja, joita käytätte lähes aina ?
Jos on, niin miksi ?
Onko niillä jokin erityinen merkitys, tarina tai muisto, niinkuin omilla lempikoruillani ?