curry beef

Boo !

Oon nyt boikotoinut tätä koko blogia muutaman päivän ja vasta äsken luin läpi ton mun viime postauksen. Aika synkkää, myönnetään, mutta fiilis oli silloin juurikin niin syvältä, kuin toi teksti antaa ymmärtää. En oo kuitenkaan mitenkään täysin masentunut enkä viiltele tai mitään, no worries :D Mutta en tykkää vähätellä tollaisia asioita, koska surullistahan toi on.

Tänään olin aamulla kokeessa ja se meni silleen, että kyllä mä nyt läpi pääsen, mutta tsägällä saan just jonkun kutosen tai jotain. Noh, ei se haittaa, en kuitenkaan lukenut sekuntiakaan ja koko kurssikin on ollut ihan älytöntä sähläystä :D

Koulusta kiiruhdin Mapelle ja sieltä lähdimme kruisailemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Yksi parhaista ystävistämme, Laura, lähti tänään NYCiin kolmeksi kuukaudeksi tanssimaan. Oon syvästi kateellinen, sillä mäkin haluan sinne noinkin pitkäksi aikaa treenaamaan ! Mut yritän silti iloitan Lauran puolesta, oon varma, että reissusta tulee mahtava :)

Äsken söin eilisien kinkkisafkojen jämät ja nyt mun täytyis tehdä järkky määrä koulujuttuja huomiselle ja lähteä viideksi stadiin. Tarvitsisin varmaan jotain supervoimia, mutta kyl tää tästä..

Later !

Edit: Koska joku Anusnyymi loukkaantui mun masennusviiltely-heitostani verisesti, niin saanen huomauttaa, että mielessäni ei kertaakaan käynyt esim. veitsellä/puukolla/sahalla/kirveellä yms viiltely, vaan esimerkiksi itse käyttäisin renteiden auki vetämiseen lusikkaa tai vaikkapa tennispalloa.. En siis puhunut siitä asiasta, mitä Suomessa valitettavan moni masentunut ihminen harrastaa, eli itsensä satuttamista teräaseella. Aamen.