Kassialman viimeiset hetket.

Oli taas hirveän hankalaa keksiä otsikkoa ja pitkän pohdinnan jälkeen sain aikaan jotain noinkin kökköä. Noh, antaa olla, se kuitenkin loppujen lopuksi kuvaa minua ja viimepäiviäni ihan mallikkaasti :)

Sunnuntaina oli siis aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja vaihtaa toisen kerran host-perhettä. Tiesin, että tavaraa tulisi olemaan paljon, sillä kaksi täpötäyttä, jättikokoista matkalaukkuahan minulla oli jo tänne tullessanikin ja jotain olen myös ostanut. Mieltäni lohdutti silti hiukan tieto siitä, että tänne tullessani, toisesta laukusta tilaa lähes puolet vei pelkät Suomituliaiset, jotka ovat tähän mennessä kaikki uusilla omistajillaa, joten tilaahan pitäisi laukuissa olla ! Kuinkas sitten kävikään.





Tässä vaiheessa lähes kaikki vaatteeni olivat viikattuna sängylläni (pari takkia ja muutamia paitoja + kaikki alusvaatteet viellä puuttuivat) ja voin melkeimpä vannoa, että ohimollani kimalsi muutama hikipisara. Suurinosa ovat tietenkin tänne Suomesta raahattuja, mutta paljon on myös uutta. En kuitenkaan ollut missään vaiheessa ymmärtänyt, kuinka hemmetin paljon vaatteita oikeasti oli kertynyt. Eniten hämmästytti/kauhistutti se valtava farkkujen ja muiden pitkien housujen, shortsien, hameiden, caprien ja legginsien määrä ! Pakko oli kuitenkin pakkaamista/inventaariota jatkaa, joten keskityin seuraavaksi kenkiin.

Tennarit ja sneakerit.


Saappaat.



Sandaalit ja ballerinat.


Korot.


Tohvelit (jotka ovat jalassa aina kotona ollessani).


Nyt rupesin jo oikeasti hiukan stressaamaan tavaramäärääni. Kenkiä on yhteensä 23 paria (+tossut), joista 12 (+tossut) ovat täältä ostettuja. Ennen joulua jopa luovuin eräistä Vanseistani, jotka olivat jo monen vuoden ahkeran käytön jälkeen todella rähjäisessä kunnossa. Ehkä joudun viellä luopumaan joistain muistakin kengistä ? Ajatus kylläkin kammottaa :(

Kun loputkin vaatteet ja muut tavarat olivat pakattuina, oli lopputulos kaksi jättimäistä matkalaukkua pelkille vaatteille, se aikaisemmin täällä nähty, Max & Co-laukku kengille ja noin miljoona kassia, laukkua ja pussukkaa muille tavaroilleni, plus pari takkia kädessä kannettuna ja hattua päässä yms yms... Voi luoja, miten tulen saamaan kaiken tämän Suomeen, kun rajoitukset ovat kaksi normaalikokoista, noin 24kg painoista matkalaukkua ?

Tunnelin päässä näkyy silti pieni valopilkku. Pelastuksekseni ajattelen äitini, joka tulee vierailemaan tänne Mexicoon huhti-toukokuunvaihteessa. Toivon siis, että hän saapuu tänne kahden, lähes tyhjän matkalaukun kanssa, jotka minä saan sitten täyttää. Jos näin tulee tapahtumaan ja saan hänen mukanansa lähetettyä jonkin verran (PALJON) tavaraa, voin taas hengähtää ja elää rauhallisin mielin, sillä silloin ei ainakaan pitäisi olla ongelmaa tavaroiden Suomeen saannissa. Katsotaas nyt kuitenkin viellä. Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Valmiiden laukkujen odottaessa eteisessä, kävimme perheeni kanssa viellä viimeisen kerran eräässä lempiravintoloistani syömässä. Söimme ihanaa sisäfilettä, herkullista salaattia, uuniperunoita ja joimme sangriaa. Namnam. Ravintolasta vyöryimme kotiin masut täynnä, mutta päätimme silti viellä herkutella jälkiruoaksi suklaa fondueta.


Dippailtiin sulaan suklaaseen mansikoita, viinirypäleitä, kiwiä, omenaa ja banskua. Oli ihan mieletetöntä nannaa ja hyvin upposi suuren pääruoan jälkeenkin. ;)

Tähän oli hyvä päättää tämän kyseisen perheen kanssa asuminen. Viihdyin heidän kanssaan todella hyvin reilut kolme kuukautta ja tiedän myös, että he pitivät minusta. Nyt palaan kuitenkin ensimmäiseen kotiini, joka on täysin erilainen, kuin tämä aikaisempi. Molemmat perheet ovat ihania ja rakastan heitä valtavasti. Mukava tunne se, kun tiedän, että jos tähän maahan koskaan palaan, minulla on täällä kaksi kotia, joihin olen tervetullut ja joissa minua rakastetaan. Muih <3

KokoNAINEN.

Koska tällä aikavyöhykkeellä, jolla itse elän, on tätä päivää viellä jäljellä noin 50 minuuttia, päätin nopeasti tulla tänne toivottavaan kaikille

TODELLA IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ !!

Eli toivottavasti teillä oli mukava päivä ja naisia kohdeltiin extrahyvin, vaikkakin sellainen kohtelu olisi ihan joka päivä hyväksyttävää.

Vaihdoin tänään host-perhettä, eli olen siis taas täällä ensimmäisessä perheessäni. Senpä takia olo on kotoisa, eikä tarvitse onneksi tutustua taas uutee taloon, alueeseen, perheeseen ymsyms.. Pakkaaminen oli aivan järkyttävää ja rankkaa puuhaa, sillä tuota tavaraa on tosiaan ihan hirveä määrä. Otin hiukan kuvia pakkaillessani vaatteitani, joten huomenna voisin ehkä niistä väsätä tänne jotakin.

Nyt menen nukkumaan uusvanhaan sänkyyni ja huomenna pärähtää käyntiin uusi viikko ja uudet metkut !
Eli, öitä kaikki örkit ja möröt !

Ps. Hemmetin kiva saada usein niin järkyttävä määrä kommentteja, se auttaa mun bloggausmotivaatioon tosi paljon !! :) :) :) (Sarkasmia!)

You've seen those red mugs ?

Täällä stressintäyteinen, väsynyt ja hiukan allapäin oleva Sandra, helouu !

Huomenna, eli sunnuntaina olisi tarkoitus vaihtaa host-perhettä. Perheiden vaihtaminen kuuluu siis tähän Rotarysysteemiin, eli vuoden aikana yleensä ollaan kolmessa eri perheessä. Itse olen nyt tässä toisessa ja sunnuntaina vaihdan takaisin siihen ensimmäiseen, kun kerta tällainen vaihtoehto minulle annettiin. Stressi siksi, että tavaraa on tässä 8kk aikana kertynyt ihan kiitettävästi (ja sitä myös oli enemmän kuin kiitettävästi tänne tullessani !) ja kaikki pitäisi pakata tänään. Inhoan pakkaamista ! Ei ole väliä, onko kyseessä viikonloppureissun tavarat, vaiko kaikki, mitä omistan, se on aina kamalaa ! Jopa koululaukun pakkaaminen saattaa välillä tuottaa minulle hankaluuksia ja tuskanhikeä. No, tänään anyways luvassa siis ankaraa pakkausta. Katsotaan, jos saisin opeeraatiosta jotain kuvamateriaalia aikaan, Sitten ainakin näette, miten paljon minulla tätä tavaraa on, ja paljon on vielä ostettavaakin. Miten ihmeessä aion saada kaiken Suomeen ?

Eilen illalla, kaverillani oli kotonaan pienet pirskeet, joissa kävin piipahtamassa väsymyksestä huolimatta. Hyvä, että kävin, sillä hauskaa oli ja paikalla oli paljon kavereita, joihin en ole vähään aikaan missään törmännyt. Oli siis kiva jutskailla heidän kanssaan ja kysellä kuulumisia. He myös hieman piristivät mieltäni. :)

Tässä vielä pari kuvaa eilisestä.

(Eka kuva: Alex, minä, Angie, Valentine, Guly ja Pao. Toka: Angie, yksi parhaista mexicolaisista ystävistäni ja minä. Kolmas: Minä ja kaverini lasin sisältö housuillani, kiitos oikein paljon siitä ! )




Tällaista siis, nyt olisi vähän niinkuin pakko pakata, argh.. Katsotaan, jos postailen vielä illalla lisää. Moi vaan <3

Finnés, Fiñol, Español.

Helou ! Kerron tässä nyt heti alkuun, että nämä pari viime päivää ovat olleet aika sekavia ja luultavasti myös seuraavat päivät, viikot ja ehkä kuukaudet tulevat olemaan sellasia. Saas nähdä. Sekavaa aikaa siis eletään, enkä ole tämän takia tehnyt mitään erikoista, josta voisin kirjoittaa. Siispä toteutan erään lukijan toiveen, ja kirjoitan espanjankielen oppimisestani täällä. Toivottavasti aihe kiinnostaa muitakin, kuin tätä yhtä. Ja jos ei, niin saipahan edes hän haluamansa :) Varoitus ! Tätä seuraa pitkä ja sekava paasaus omasta kielenoppimiskokemuksestani. Jos et ole yhtään kiinnostunut asiasta, niin jätä toki lukematta. Jos mielenkiintosi kuitenkin heräsi edes hiukan, jatka :)

Eli siis, uuden kielen oppiminenhan ei koskaan tapahtu yhdessä yössä. En ole koskaan ollut mikään superlahjakkuus tai kielitaituri, lähinnä sellainen keskiverto-oppija. Poikkeuksena kuitenkin ranskan monen vuoden opinnot, ja silti olen kyseisessä kielessä aivan surkea ja nyt viimeistään olen unohtanut ainokaiset ranskankielentaitoni.. Syytän tästä oppimattomuudestani ala- ja yläasteitteni opettajia, jotka olivat kuin pahimman kauhutarinan hirviöopet. Hrrr, saan kylmiä väreitä näitä naisia muistellessani. Englannissa ja ruotsissa olen kuitenkin aina ollut ihan OK. En mikään mestari, mutta ihan hyvä silti.

No, se siitä muistelusta, nyt itse asiaan, eli espanjankieleen ja sen oppimiseen. Tulin tähän maahan siis aivan ummikkona, enkä ollut koskaan opiskellut kyseistä kieltä. Osasin tietysti muutamia asioita, joita kuulee esimerkiksi elokuvissa yms. Uno, dos, tres... Hola... Buenos dias/noches... Vamos a la playa - ja siinä sitten olikin koko kielitaitoni espanjan saralta, ennen tähän maahan saapumista. Pakko myöntää, että pelkäsin todella paljon, miten tulisin pärjäämään uuden kielen kanssa. Tottakai käytin aluksi englantia, jotten joutuisi olemaan aivan tuppisuuna, mutta monet ihmiset täällä eivät kuitenkaan kovin hyvin englantia puhu tai eivät ainakaan pidä sen puhumisesta. Pakko oli siis alkaa oppimaan espanjaa.

Aluksi se oli kamalaa. Oli vaikea muistaa sanoja ja hirveää olla ihmisten seurassa ja kuunnella ymmärtämättä mitään. Välillä nolotti, kun ihmiset puhuivat minulle espanjaa, enkä ymmärtänyt heitä tai osannut vastata. Sitten nolona sanoin englanniksi, että valitettavasti en puhu espanjaa.. Vielä.. Pikkuhiljaa yksinkertaisimmat asiat alkoivat juurtua päähän. Pystyin kysymään ihmisiltä, miten he voivat ja vastata itsekin kyseiseen kysymykseen. Hetken päästä osasin jo esitellä itseni, kertoa ikäni ja että olen Suomesta. Ensimmäisen kuukauden aikana olin oppinut kertoman, että olen nälkäinen, osasin laskea aika pitkälle, viikonpäivät, kuukaudet, kirosanat ja kaikenlaisia muita pikkujuttuja. Tässä vaiheessa olin kuitenkin tottunut puhumaan englantia kaikkien tuttujen ja uusien kavereiden kanssa, joka tuotti hieman ongelmia. Olisi tietysti pitänyt sanoa aina jokainen sana espanjaksi, jonka vain osasin, mutta se oli todella hankalaa ja englannin puhuminen tuntui niin helpolta vaihtoehdolta.

Tein siis pienoisen, tai hiukan suuremmankin virheen toisen ja kolmannen kuukauden aikana ja puhuin aivan liikaa englantia. Käytin espanjaa vain silloin, kun olin täysin varma, että lause tai asia jonka halusin sanoa, oli oikein, sillä vihasin puhua virheellisesti. Mutta totuushan on, että vain puhumalla ja virheitä tekemällä oppii. Myös tämän takia moni saattaa koulussa olla hyvä esimerkiksi ruotsissa, ranskassa, saksassa, tai ihan missä tahansa kielessä, muttei kieltä oikeastaa osaa käyttää, vaan se toimii ainoastaan teoriassa yms. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin pikkuhiljaa käyttää kieltä enemmän ja huomasin, ettei virheiden tekeminen olekaan niin kamalaa.

Joulukuun alussa, vaihtaessani toiseen host-perheeseeni, asia alkoi todella muuttua, sillä uudet perheenjäseneni eivät puhuneet englantia lähes ollenkaan. Espanjalla (ja viittomakielellä) siis mentiin ja reilussa kuukaudessa kielitaitoni oli jo parantunut aivan mielettömästi ! Nyt reilut kolme kuukautta tässä perheessä ollessani voisin sanoa, että puhun espanjaa hyvin. Tiedän, että teen paljon virheitä, en osaa kaikkia sanoja ja verbit ovat oikeaa tuskaa, mutta pystyn silti keskustelemaan ihan rennosti, enkä enää tarvitse viittä minuuttia vain yhden lauseen miettimiseen ja sen toteuttamiseen.

Todella hyvä asia on se, että suomenkielessä lausumme kaiken juuri niin kuin kirjoitamme. Lähes sama pätee espanjaa, vaikkakin pieniä poikkeuksia löytyy. Asiaa helpottaa kuitenkin se, ettei puheessani monesti kuule lähes minkäänlaista aksenttia, kuten esimerkiksi saksan- ja ranskankielisillä se on usein todella vahva. Myös r-kirjaimen lausuminen on heille totaalista tuskaa, kun taas me suomalaiset sen taidamme helposti, välillä tosin hiukan liian vahvasti, sillä espanjankielestä löytyy kaksi erilaista ärrää; Pelkkä yksi R lausutaan hiukan pehmeämmin ja sitten taas kun ärriä on kaksi, se on enemmänkin se suomalainen, erittäin terävä ja vahva R.

Hyvän fiiliksen saa aikaan se, kun tapaan uuden ihmisen, keksustelen hänen kanssaa hetken, kunnes hän saattaa sanoa: "Sinähän puhut jo todella hyvin espanjaa, melkein kuin mexicolainen!" Ette arvaakkaan, miten kiva fiilis siitä tulee, kun tajuaa, että tässä on nyt oikeasti opittu jotakin. Olen varma, että tästä kielitaidosta tulee olemaan minulle mielettömästi hyötyä tulevaisuudessa, sillä espanjaa puhutaan kuitenkin lähes koko Amerikassa ja sitten vielä itse Espanjassa. Suomeen palatessani, minun täytyy kuitenkin opetella Espanjan espanjan salat, sillä Latinalaisen Amerikan espanja ja Euroopan espanja tosiaan poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan. Aksentti ja puhetyyli ovat täysin erilaisia, mutta myös kieliopista ja sanastosta löytyy todella paljon eroavaisuuksia. Siinä minulle kuitenkin sitten haastetta Suomeen palatessani.

Onneksi minulla on vielä kolme kuukautta aikaa oppia lisää ja vahvistaa kielitaitoani. Haluan todella, että palatessani Suomeen, pystyn puhumaan sujuvasti, tekemättä niin paljon virheitä. Sitä odotellessa.
Tässä nyt pääpiirtein asiat oppimisestani. Jos jäi kysyttävää tästä (tai ihan mistä tahansa), niin kysykää toki, vastaan erittäin mielelläni !

Acapulco <3

Iiiikkk, käääkk ääääHHhhh !!!??!!! Olen edellee ihan tuollaisella fiiliksellä koko ajan, koska Acapulco-trip oli vain niin täydellisen onnistunut ja muutenkin superhypermegaihanakreisimakee ! Lähtisin koska vain uudestaan. Aurinkoa, rantaa, uima-allasta, ihania ihmisiä, herkullista ruokaa, extremeä ja juhlintaa. Kaipaako kukaan mitään muuta ? Itselleni ei tule ainakaan aivan heti mitään parempaa mieleen. Tässä kuitenkin sepustus upeasta reissustamme.

Torstaiaamupäivänä paikkasin ihanaan, ystäviltäni läksiäislahjaksi saatuun, Max & Co-laukkuun tavarani (joo joo, lintsasin ehkä koulusta kai...) ja lauleskelin onnellisena.


Iltapäivällä lähdin sitten bussila Mexico Cityn lentokentälle päin, jonne saavuttuani minun oli tarkoituksena löytää kolme tuikituntematonta, about 25-vuotiasta nuorta miestä. Sompailin pitkään ympäriinsä ison laukkuni kanssa, näyttäen totaaliselta ääliöltä, kunnes masennuin ja menin ostamaan kahvin. Latte kädessäni istahdin kahvilan ulkopuolelle, kunnes takaani joku sanoi kysyvästi nimeni. Käännyin, ja siinä olivat etsimäni miekkoset. Varmistin viellä, että olin varmasti oikeiden heppujen seurassa, ja sitten lähdin heidän mukaansa. Ajoimme belgialaisen kaverini, Charloten kämpille, jossa muut mukaantulijat odottivat. Sitten lähdimme muutamalla autolla matkaan ja reilu kolmen tunnin automatka kului rattoisasti. Perillä meitä odotti ihana talo, suuri uima-allas ja lämmin ilma. Ah <3

Charloten, Jessican ja minun huoneeni. Noi sängyt olivat maailman mukavimmat ! <3


Myös talon pihalla ollut uima-allas oli ihan kiva..


Ensimmäisen, rauhassa nukutun yön jälkeen lähdimme kaikki aamulla aikaisin rannalle. Sinne käveli noin 10 minuuttia talolta ja biitsillä käppäilimme vielä erään tutun talon luokse. Kyllä kelpasi tuolla kuumalla säällä kävellä valkoisessa (tulikuumassa) hiekassa ja katsella maisemia. Emme majailleet siis aivan Acapulcon keskustassa, vaan rauhallisemmalla ja kauniimmalla alueella, nimeltä Acapulco Diamante.



Tässä talossa sillä eräällä tutulla on asunto. Miellelläni itsekin asuisin tuossa talossa, jonka pihasta löytyy upea pool-alue ja rannalle kävelee alle minuutissa.


Auringonlaskun jälkeen laahustimme takaisin kämpille väsyneinä. Grillasimme maukasta ruokaa ja lepäilimme pari tuntia, kunnes oli aika lähteä juhlimaan. Suuntasimme Pure-nimiseen paikkaan ja ilta oli todella onnistunut ja kaikille taisi olla kivaa :)






Seuraavana päivänä loikoiltiin väsyneinä poolilla koko aamupäivä ja vasta iltapäivällä raahauduttiin rantsuun.





Auringonlaskun aikaan alkoivat vieressämme pikkuiset häät ja nappasin niistä salakuvan. Itse parista en saanut kuvaa, mutta morsian oli ainakin kaunis.


Illalla taas syömisten ja levon jälkeen sunnattiin ulos ja tällä kertaa ihan sinne Acapulcon pahimmille menomestoille. Haluttiin käydä katsomassa parit benjihypyt ennen kuin mentäisiin tanssimaan ja jotenkin vaistomaisesti sujautin varashortsit ja- topin laukkuuni mukaan, jos vaikka sattumalta innostuisinkin itse hyppäämään. Paikalle kun päästiin, niin kului muutama minuutti ja tämä tyttö ja kaksi muuta olivatkin jo benjitornissa nilkoista köydettynä. Toinen minuutti ja tipuinkin jo pää edellä alas ja olin varma, että kuolen. Kokemus oli aivan mieletön ja haluan heti hypätä uudestaan, kun siihen vain saan mahdollisuuden. Rakastan kaikkea tuollaista extremeä, joka saa adrenaliinin kuohumaan suonissa. Se tunne on upea !





Hypyn jälkeen suuntasimme ehkä yhteen Acapulcon suosituimmista ja parhaimmista paikoista, nimeltä Alebrije. Mesta on aivan jättimäisen suuri ja hienosti sisustettu. Musiikkia on laidasta laitaan ja porukkaa myös. Taas oli todella kivaa ja viihdyimme myöhään.




Sunnuntaiaamuna nukuimme hiukan pidempään ja suunnistimme sitten rannalle viimeisiksi tunneiksi. Otin biitsillä hieronnan, joka oli aivan jumalainen. Massagen jälkeen jatkoin uniani auringossa, kunnes heräsin siihen, että olisi aika lähetä takaisin kämpille. Otettin vielä viimeinen ryhmäkuva ja lähdettiin sitten laittamaan tavaroita kasaan ja valmistautumaan paluumatkaan.


Nyt siis olen taas täällä kotona pachucassa ja erittäin haikein mielin. Koulussa ei jaksaisi ollenkaan käydä ja ajankulukseni tuijottelen matkakuvia kaiken aikaa uneksien auringossa loikoilusta ja noiden ihanien ihmisten kanssa oleskelusta, joihin olin vasta tutustunut. Noh, ainakin reilun kuukauden päästä pääsen melkein kahdeksi viikoksi Mexicon upeimmille rannoille, mutta sitä taas en tahdo odottaa, koska sitten alkaa jo vaihtovuoteni loppu häämöttämään aivan järkyttävän lähellä. Ajatuksin kauhistuttaa ja saa palan kurkkuun. :/

Nyt, kun kirjoitin tähän taas tällaisen järjettömän romaanin, niin kiinnostaisi tietää, että mitäs teille kaikille kuuluu ?? :)