tap-tap-tapping

Hyppäsin tänään bussiin, joka oli täynnä pieniä ihmisiä. Ei siis kääpiöitä, vaan siellä oli joku päiväkotiryhmä. Lapsia oli reilusti yli 20 ja se kimityksen määrä oli mahtava ! 

Istuskelin siinä hetken, kunnes jotenkin huomaamatta rupesin kuuntelemaan edessäni istuvien poikien (noin 5-vuotiaiden) keskustelua, joka meni jokseenkin näin:

"-Arvaa mitä ?

-No ?

-Mä pelasin eilen yht X-Box pelii pleikalla ja se toimi ihan hyvin.

-Wow, aika siidee ! Mikä peli ?

-Semmone yks K16. Äiti sano, et vaan isot jätkät saa pelaa sellasia. Kai mä siit oon iso. Ja kovis myös.

-Aijjaa.. Mäki oon kans kovis. ..Tai mikä se on ?

-No se on semmone tyyppi, joka on vähänniiku kuningas."

Rupes jotenkin kummasti hymyilyttämään. Lapset on aika sulosia, kun ne höpöttelee mitä sattuu, eikä oo niin vaarallista, jos puheet ei aina ihan pidä paikkaansa.. Myöhemmin ne puhui jostain päättömistä Harry Pottereista, jonka rillit on huurussa. Ei voi ymmärtää.

En oo yleensä mikään stalkeri enkä vakoile ihmisiä lainkaan, mutta tiedätte varmaan, että joskus sattuu kuulemaan ihmisten keskusteluita ihan vahingossa. Näin kävi myös yks päivä, kun odottelin taas kerran bussin tuloa. 

Mun vieressä istui vanha mummo ja pappa, jotka oli selvästikin vain ystäviä, eikä pariskunta.

Mummeli siinä sitten mainitsi, että oli jo löytänyt papparaiselle joululahjan. Mies hätääntyi ja kysyi, että mitä nainen toivoisi lahjaksi. Mummu vastasi, että paras lahja, mitä tämä mies voisi hänelle antaa, on se, että he näkisivät hiukan useammin. Sitten mummo kääntyi mieheen päin ja tunnusti rakastavansa tätä, mutta ei ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana uskaltanut sitä myöntää ! 

Kaikki tämä tapahtui siis Kampin bussiterminaalissa, noin klo: 18:00 arkipäivänä ja minun vahingossa kuunnellessani. Aika erikoista, mutta liikuttavaa :)

Onks teil kellään mitään samantyyppisii salakuuntelutarinoita ? 

Tell me, nää on kivoja ! ^^

<3