Olin saanut kutsun Mexicon suurlähetystön järjestämiin juhliin. En osannut odottaa tapahtumasta mitään erikoista, mutta suuntasin silti Yrjönkatu kahdeksaantoista nähdäkseni osataanko Suomessakin juhlistaa ko. maan itsenäisyyttä, kuten paikanpäällä.
Olin ajatellut, että paikalla olisi suurlähettiläät, muutamia vaihto-oppilaita ja mahdollisia, Helsingissä asuvia mexicolaisia, mutta yllätyin todella, sillä juhlatila oli tupatentäynnä porukkaa. Juttelin muutamien henkilöiden kanssa ja huomasin, että paikalla oli mexicolaisia ympäri Suomea ! Monet olivat saapuneet suomalaisten aviopuolisoittensa ja mexicolais-suomalaisten lastensa kanssa.Tarjolla oli mexicolista ruokaa ja juomaa, musiikki soi ja jotkut olivat jopa pukeneet mexicolaisia kansanasuja päälleen. Tunnelma oli ihana, aivan kuin Mexicossa !!
Suurlähettiläs piti puheen, jonka lopuksi kaikki hurrasivat Mexicon puolesta. VIVA MÉXICO !!
Lähdettyäni juhlista ja kävellessäni koleilla, syksyisillä Helsingin kaduilla kohti Kamppia, tunteeni olivat sekavat. Oloni oli hiukan surullinen, mutta samalla myös onnellinen. Muistoja kuluneen vaihtovuoteni varrelta putkahteli mieleeni ja yhtäkkiä huomasin lämpimien kyynelten valuvan poskiani pitkin. En välittänyt, vaikka vastaantulijat katsoivatkin, ja varmasti ihmettelivät, miksi itkin. Kyynelilleni oli nimittäin hyvä syy..
Ikävä.
YO AMO A MÉXICO <3
Tekstit
1 kommentti:
Voi sandra ihana teksti. Nyt kun mietin taaksepäin niin mun koko viime syksy hurahti tommosissa fiiliksissä, tuntu että koko ajan kaikki pienimmätkin jutut muistutti ausseista ja sillon teki aina mieli purskahtaa itkuun. Tavallaan ne oli onnen kyyneleitä. Ja tottakai sydäntä raastavaa ikävää. MUTTA oot tosi onnekas kun näytät sopeutuneen kuitenkin niin nopeesti! :) Mutta tää teksti herätti mussa niiin jänniä fiiliksiä että huh!
Lähetä kommentti