A not so nice surprise.

Tänään päivä alkoi normaalisti. Host-isäni vei minut aamulla kouluun ja siellä kaikki sujui tavalliseen tapaan. Isäni oli luvannut tulla myös hakemaan minut, mutta 12 maissa sain puhelun, ettei hän pääsekkään. Syystä ei minulla ollut hajuakaan. Pääsin kotiin kaverini kyydillä ja ihmettelin, kun siellä ei ollut ketään, vaikka yleensä iltapäivällä kaikki ovat kotona. Kolmen jälkeen isäni ja siskoni saapuivat ja kuulin yläkertaan asti, että siskoni itki. Menin katsomaan, mikä on hätänä ja sain kuulla, että host-äitini äiti oli kuollut. :( Kyseinen rouva oli todella iäkäs, lähes 90-vuotias ja oli ollut muutaman viikon sairas, joten hänen pois menonsa ei ollut mikään suuri yllätys. Oli kuitenkin aivan kamalaa nähdä perheeni niin surullisena, kun yleensä he ovat todella iloisia ja täynnä elämää.

Myöhemmin host-äitinikin saapui kotiin. Hän on todella vahva persoona ja tälläkin hetkellä vaikutti siltä, ettei järkyttävä tapahtuma hätkähdyttänyt häntä paljoakaan. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun hänen oli soitettava tyttärelleen Saksaan ja ilmoitettava asiasta, kyyneleet nousivat hänenkin silmiinsä. Oloni oli todella vaivautunut, sillä en tiennyt, miten minun täytyisi suhtautua asiaan. Tunnelma kotona oli vaisu ja kaikki vain halusivat olla omissa oloissaan. Illemmalla he lähtivät tapaamaan muita sukulaisia, eivätkä onneksi pyytäneet minua mukaansa. Olisi ollut inhottavaa joutua katsomaan kaikkia, jotka kärsivät tämän läheisen henkilön kuolemasta, jota en itse kuitenkaan ollut tuntenut lähes ollenkaan.

Halusin ajatukseni pois tästä tapahtumasta, joten lähdin saksalaisen ystäväni kanssa kahville. Possuilimme oikein kunnolla. Itse ostin ihanan, suuren laten ja tiikerikakkupalan. Marie taisi juoda kaakaota ja syödä jotakin porkkanakakun tapaista. Hyvää oli ja saatiin juteltua monista, hiukan iloisemmista asioista. Marie oli juuri vaihtanut host-perhettä, sillä aikaisemmassa hänellä oli ollut hiukan ongelmia. Nyt hän kuitenkin vaikutti todella iloiselta ja tyytyväiseltä tilanteeseensa.


Hetki sitten saavuin kotiin, mutta perheeni on yhä poissa. Taidan tästä mennä suihkuun ja aikaisin nukkumaan. Huomenna on muuten viimeinen päiväni alaikäisenä. Täytyy varmastikin tehdä jotain todella naurettavaa ja lapsellista, sillä keskiviikosta eteenpäin pitäisi sitten (muka) käyttäytyä aikuismaisesti. Pyh, en varmana. Aion nimittäin olla kauhukakara todella monta vuotta vielä, sillä ikähän on pelkkiä numeroita.. :)

Mites teidän viikkonne alkoi ? Toivottavasti hiukan iloisemmin tunnelmin, kuin täällä meillä.