Txt.

Maaliskuun viimeiseksi postaukseksi jääköön tämä haaste, jolla Kiki minua pommitti.

"Kopioi teksti ja kirjoita alla olevien ohjeiden mukaan. Vaihda vastaukset omiksi!

1. Ota kännykkä esiin (voit myös liittää mukaan kuvan luuristasi)
2. Valitse saapuneet viestit.
3. Vastaa kysymyksiin saapuneen viestin ensimmäisellä lauseella.
4. Kysymys 1 - ensimmäinen lause ensimmäisestä viestistä.
5. Kysymys 2 - ensimmäinen lause toisesta viestistä, jne...
6. Haasta haluamasi määrä ihmisiä!"

(Tein tämän niin, etten käyttänyt yhtäkään espanjankielistä viestiä, sillä niitä nyt sattuneesta syystä on kännykässäni aika paljon.. Pompin siis niiden yli, mutta muuten kyllä aivan järjestyksessä mentiin.)

1. Mitä sanoisit, jos kumppanisi olisi ollut uskoton?
"Terrveeee!"

2. Mitä sanot aina parhaalle ystävällesi?
"Kyllä sä tiät millain se meillä menee."

3. Mitä sanot ensimmäisenä, kun ystäväsi on joutunut bussin yliajamaksi?
"Toi oli vähän lyhyt."

4. Mikä on ruminta, mitä voisit sanoa vihamiehellesi?
"Hei rakas."

5. Mitä äitisi sanoo ennen kuin menet nukkumaan?
"Kiitos vinkeistä!"

6. Mitä huutaisit, jos voittaisit miljoonan?
"Hey Strude!"

7. Mitä sanoisit jumalalle, jos tapaisit hänet?
"Elän ja oon ihan täysin seis."

8. Mitä haluat kuulla kaikkein eniten?
"Emmä kuole, en!"

9. Mitkä tulevat olemaan viimeiset sanasi?
"No en halunnu jäädä vääntää enää yhtää."

Hahhaa, toi viimeinen on mielestäni oikein sopiva ! :D Muuten viestini ovat hiukan tylsiä..
Enkä jaksa nyt haastaa ketään tiettyä, joten tehkää kaikki tämä !!

Heissulivei ! <3

Ps. Minulle saa ostaa iPhonen lahjaksi tai muuten vaan, jos haluaa :) (varmasti haluatte lähes jokainen!!).

Teotihuacán.

Viikonlopun tapahtumien toinen osa tulee tässä näin nyt.
Lähdimme lauantaina yhdeksältä ajamaan Teotihuacán-nimistä paikkaa kohti, jossa meillä oli luvassa tapaaminen muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Siellä sijaitsevat yhdet Mexicon kuuluisimmista pyramideista, jotka ovat mexicolaisten intiaanien rakentamia ja satoja vuosia vanhoja. Vaikka ne ovatkin nimeltään myös pyramideja, eivät ne muistuta niitä Egyptin versioita, vaan ovat tällaisia:


Kiipesimme korkeimman pyramidin huipulle. Minulle sanottiin, että portaita olisi lähelle 500, mutten ole asiasta kyllä mitenkään varma, että pitääkö paikkaansa. Paljon niitä kuitenkin oli. Ylös päästyämme istuimme hetken ja ihastelimme maisemaa. Paikka on aika vaikuttava.



Saimme päivän naurut, kun näimme tämän tytön ja hänen isänsä kiipeävän portaita ylös. Tyttö näytti todella tympääntyneeltä ja siltä, ette häntä voisi vähempää kiinnostaa kiivetä pyramidin huipulle. Hänen isänsä käveli iloisesti perässä ja piteli päivänvarjoa pikku-prinsessansa pään yläpuolella varjon takaamiseksi. Mistä tällaista palvelua saa ? :D


Monta tuntia pyramidipaikassa kierreltyämme ja kaiken nähtyämme lähdimme ruokailemaan erääseen hotelliin. Seisovan pöydän antimista nautittuamme menimme uima-allasaluelle makoilemaan. Oli erittäin mukava hengailla siellä bikineissä maha pömpöttäen ja näytteän vähitnääkin siltä, että raskauden puolivälissä ollaan ! Päädyimme siis ottamaan aurinkoa vain selälle. :)


Päivä sai myös ikävän käännöksen, nimittäin kun ajoimme takaisin Pachucaan päin, näimme jotain aivan kamalaa.
Kaksi autoa olivat törmänneet, muttei mitenkään kovin voimakkaasti, sillä toisesta autosta oli vain ovi hiukan rutussa. Kadulla oli kuitenkin pariskunta, josta nainen huusi ja itki aivan sekopäisesti. Mies taas piteli epätoivoisesti sylissään liikkumatonta, pientä poikaa. Törmäys oli nähtävästi ollut sen verran voimakas, että poika, joka oli luultavasti ollut autossa ilman turvavyötä, oli lyönyt päänsä tai kolahtaut niin, että keuhkot olivat hajonneet ja kuollut äkillisesti. Olimme kaikki aivan järkyttyneitä tilanteesta. En ole koskaan ennen elämässäni nähnyt kuollutta ihmistä ja nyt kyseessä oli viellä pieni poika. Loppumatkan ajoimme hiljaisuuden vallitessa. Tunnelma oli aivan kamala.

En yhäkään voi olla miettimättä tapahtumaa. Sitä ajatellessani mietin, miten mielettömän tärkeää on käyttää turvavyötä. On aivan järkyttävää, että muun muassa tässä maassa lähes kukaan ei sitä käytä ja täällä kuitenkin ajokulttuuri on hiukan erilainen kuin esimerkiksi Suomessa. Miten pienen lapsen vanhemmat voivat olla niin ajattelemattomia, ettei takapnkillä olevalle lapselle laiteta turvavyötä ? Turvaistuimesta puhumattakaan. Todella surullista ajatella, että tällaisia ja pahempiakin kolareita tapahtuu tässä maassa päivittäin. Välillä itsekin olen hiukan peloissani, sillä vaikka omat kaverini tai host-vanhempani ajaisivatkin hyvin ja rauhallisesti, tiellä saattaa olla muita sekopäitä, jotka ajavat miten sattuu. Tämän takia pidän itse aina turvavyötä ja kehotan myös muita kiinnitämään sen.

En varmasti tule koskaan unohtamaan tätä tapahtumaa. Yritetään kuitenkin nyt miettiä hiukan iloisempia asioita. Ensi perjantaina minulla alkaa viikon loma, mutta suunnitelmat ovat viellä auki. Muutamia erilaisia vaihtoehtoja ollaan pohdittu, mutta mikään ei ole viellä varmaa. Niistä lisää siis myöhemmin.

Ainiin, olin eilen illalla katsomassa Meryl Streepin tähdittämän uuden elokuvan, The Doubt:in. Elokuva kertoi nunnista, pastoreista ja heidän pyörittämästään kirkkokoulusta, eikä ollut mitenkään tyyppiäni. Ihan hyvä se oli, mutta hiukan ehkä erikoinen ja pitkästyttävä. Olin myös todella väsynyt, joten elokuva, jossa pitää koko ajan olla hereillä ja miettiä paljon, ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto.
Onko joku teistä nähnyt kyseisen leffan ? Mitä mieltä olitte ? Vai onko se viellä edes tullut Suomeen ? Mielestäni katsomisen arvoineni, sillä Meryl Streep rokkaa aina.


Nyt menen jotain lööbailemaan ja aion mennä tänään aikaisin nukkumaan. Huomenna taas uuden viikon pariin, toivottavasti se alkaa kaikilla mukavasti !!

One Night As An Alien.

Postailen tässä nyt hiukan viikonlopun kuulumisia, mutta nyt alkuun vain perjantain tapahtumat, sillä en halua mitään megajättipitkää pläjäystä yhdellä kertaa. Syinä yksinkertaisesti laiskuus ja se, ettei sellaisia kukaan jaksa myöskään lukea. Nyt siis perjantai-illan huumaa.

Olin päättänyt, että viettäisin rauhallisen koti-illan telkkarin ääressä ja menisin aikaisin nukkumaan. Jossain vaiheessa kännykkäni rupesi kuitenkin piippaamaan sen verran epäilyttävästi ja uhkaavasti, että mielipiteeni muuttui, ja päätin lähteä kavereiden mukaan hiukan viihteelle. Kotona vaatteita vaihtaessa ja hiukan meikkaillessa innostuin räpsimään itsestäni avaruuskuvia. Huomaatteko vivahteita eräästä legendaarisesta tv-ohjelmasta ?




Jos ei noista kuvista selvinnyt Star Trek-vibat, niin tässä viellä ohjelmasta tutun, Geordin kuva muistin virkistämiseksi.


Myöhemmin sitten raahauduin ystäväni, Marien luokse, ja sieltä lähdimme yhdessä tyttöjen kanssa ensiksi jonnekin keppaloihin, ja sieltä isommalla porukalla Liquid-nimiseen clubiin.




Ilta oli kaikin puolin oikein mukava ja onnistunut. Tanssimme paljon ja pidimme hauskaa kavereiden kanssa. Eikä onneksi mennyt edes kovin myöhään ! Menin kolmen muun tytön kanssa taas Marielle yöksi, sillä seuraavana aamuna meillä oli luvassa aikainen herätys, mutta siitä lisää myöhemmin.

PS. Ai niin, kun saavuimme Marien luokse yöllä, tyttö etsi yökkäriään vaatekaapista ja rikkoi samalla sen oven. Tapahtumahan oli siis aivan mielettömän hauska siihen aikaan.. Ovi kuitenkin pysyi jotekin paikallaan, mutta aamuyöllä heräsimme siihen, että se rämähti patjalla nukkuvan Karon päälle. Voitte varmasti arvata, että taas oli kovin hauskaa.. Hohoo.

Panic.

Arvatkaas mitä ! Tässä alkaa pikku hiljaa iskemään pienoinen paniikki, koska joka päivä tajuan, että aikani täällä Mexicossa hupenee todella vauhdikkaasti. Maanataina lähtöpäivääni oli tasan 12 viikkoa. Sehän ei ole siis yhtikäs mitään !! Kauheasti olisi viellä tekemistä, nähtävää ja ihmeteltävää, mutta jotenkin tuntuu, ettei kaikkea millään ehdi. Kamalaa.

Tässä vaiheessa sen huomaa, miten loistavasti tänne olen kotiutunut. Minulla on kaksi rakastavaa perhettä ja paljon ihania ystäviä, joihin olen kiintynyt täysin. Ihan pian heille pitäisi sanoa hyvästit ja nyt koko asian ajatteleminen saa ihokarvani pystyyn ja suun mutrulle. Välillä jopa kyyneleet kirveltävät silmiä. Nyt tulee mietittyä, että miksi koskaan itkin Suomessa tai täällä ensimmäisten kuukausien aikana, kun ajattelin, että joudun olemaan vuoden erossa kaikista rakkaimmistani. Tiesinhän koko ajan, että joudun palaamaan Suomeen ja näen taas kaikki.

Sitä ei pysty kukaan muu, kuin vaihto-oppilas tms. Ymmärtämään, miltä tuntuu, kun joudut hyvästelemään kaikki, joiden kanssa olet tottunut elämään ja joita rakastat. Aluksi olo tuntuu aivan kamalalta ja siltä, ettei asiasta voi selvitä, mistään ei tule mitään. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun rupeaa tutustumaan uusiin ihmisiin ja ensimmäisen kerran huomaa, että on saanut uusia tuttuja, kavereita, jopa ystäviä, fiilis on mitä mahtavin !

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin unohtanut ystäväni ja perheeni Suomessa, ehei. He ovat edelleen syvällä mielessäni ja sydämessäni. Nyt sieltä ovat kuitenkin saaneet paikkansa myös monet muut upeat ihmiset, joille joudun pian sanomaan hyvästit. Tämä tieto pelottaa, stressaa ja satuttaa. Varmaa on, että tulen tänne palaamaan jonakin päivänä ja varmasti myös tuttuja täältä tulee Suomeen vierailemaan. Kuitenkin, kun tarkkaa tietoa asiasta ei ole, tuntuu siltä, että minut jollain tavalla "pakotetaan" eroon heistä, ihmisistä, joista on näinkin lyhyessä ajassa tullut minulle todella, todella tärkeitä.

Olen silti onnellinen ja älyttömän kiitollinen siitä, että olen saanut tämän mahdollisuuden tulla tänne, lähes toiselle puolelle maapalloa viettämään vuoden. Olen saanut tutustua uuteen kulttuuriin, elämäntapaan, ihmisiin ja oppinut uuden kielen. Upeaa, eikö ?

Aikaa on nyt siis viellä parisen kuukautta ja kaksikymmentä jotakin päivää. Alitajuntaisesti lasken päiviä koko ajan, vaikka haluaisinkin olla miettimättä sitä ja vain nauttia joka ikisestä hetkestä. Ja nautinhan minä ! Parin viikon päästä meillä on viikon loma, jolloin aion viettää paljon aikaa kavereitteni kanssa. Siitä taas viikon päästä lähdemme noin 40 muun vaihto-oppilaan kanssa parin viikon reissulle. Matkasta tulee varmasti upea. Samaan aikaan myös äitini tulee vierailemaan tänne, ja hän tulee näkemään hiukan, millaista elämäni täällä onkaan. Sitäkin odotan innolla ! Paljon suunnitelmia siis viellä tälle loppu ajalle, ja aion ottaa kaiken ilon irti ! Sitten voi hyvillä mielin palata Suomeen, kun mukanani on valtava määrä upeita muistoja, joita en varmasti tule koskaan unohtamaan.

Se siitä paasauksesta. Nyt yritän taas hiukan rentoutua ja olla miettimättä pääni puhki kaikkia näitä asioita. Muuten rupean taas vollottamaan..

Ai niin, söin tänään vaniljajäätelöä suklaakastikkeella, se näytti tältä:


Adios !

Edit: Huom ! No Fashion Victims:ssä meneillään upea arvonta. Älkää vaan siis osallistuko, jotta minä voitan !! ;)

Bloglovin'.

Huomio !!

Sain kommentin, jossa toivottiin tämän blogin lisäämistä myös Bloglovin':iin.
Hoidin homman ja TÄSTÄ pääset seuraamaan I'm Here..-blogia sitäkin kautta, tai sitten tuosta vasemmalta napsauttamalla nappia :)

Tilailkaahan tätä nyt ahkerasti ihan joka paikasta, Bloggerin, Bloglovin'in tai Blogilistan kautta !!

Hello Sunshine !

Moiii kaikki !! Palasin tänään aamulla Pachucaan, eli normaaliin arkeen, eli myös päivittämään blogia, nyt siis vain paljon ehdotuksia, että mistä kaikesta haluaisitte tänne juttuja, koska minulla on selvästikin jokin ihme ideaköyhyys tällä hetkellä, enkä keksi mitään kivaa..

Viikonloppu oli kuitenkin aivan huippu ! Lähdin Mexico Cityyn jo perjantai-aamulla aikaisin, noin seitsemältä ja olin siellä aamuruuhkasta johtuen noin puoli kymmenen. Ystäväni Jessican toisen host-perheen autokuski tuli hakemaan minut bussiasemalta ja vei minut tämän perheen kotiin. Siellä oli paikalla vain kodinhoitaja, joten oli hiukan tylsää. Onneksi (ja rahojeni epäonneksi) aivan lähistöllä on jättimäinen ostoskeskus, ja koska aikaa ennen muiden kotiin tuloa oli viellä pari tuntia, suuntasin sinne. Mielessäni kiiluivat uudet bikinit ja löysinkin aivan tosi kivat ja hyvän hintaisetkin kaksi paria, joita voi viellä yhdistellä miten lystää keksenään. Eli sain perjaatteessa neljät uudet biksut, jepa jee !!
Biksuista innostuessani kävelin Bershkaan, jossa meinasin tulla hulluksi. Pyörin siellä ympäriinsä ja hamstrasin vaatteita vain kokeiltavaksi. No, ne olivat lähes kaikki aivan ihania, ja siinä vaiheessa, kun olin kassajonossa järkyttävän vaatekasan, muutaman laukun ja parien kenkien kanssa mietin, että mitäs hemmetiä tässä nyt tapahtui. Olin onneksi järkevä ja tein jotain todella epänormaalia. Vein kaikki ne ihanat housut, topit, hupparit, tunikat, legginsit, kengät ja laukut takaisin paikoilleen ja melkein juoksin ulos kaupasta. Sen jälkeen en enää uskaltanut edes katsoa muiden putiikkien ikkunoita. Huh, onneksi vahinkoa ei käynyt, minulla ei todellakaan ole varaa tuollaiseen överishoppailuun. Hulluminä.

Pääsin siis takaisin Jessican ex-kämppään, jossa odottikin jo kaksi saksalaista vaihto-oppilasta,,Theresa ja Sara, joista Theresa asuu nykyään kyseisessä talossa. Hetken päästä saapuivat myös Jessica ja eräs thaimaalainen tyttö. Myöhemmin tulivat vielä pari serkkuakin ja olimme valmiita lähtemään. Pakkasimme autot ja lähdimme matkaan, jossa meni noin puolitoista tuntia.

Perillä meitä odotti tämä:



Perheen talo oli suuri ja vanha rakennus, joka sijaitsi järven rannalla. Valtavan kokoiselta ja kauniilta pihalta löytyi myös uima-allas. Tässä vaiheessa olin varma, että tulevat päivät tulisivat olemaan todella jees. Oikeassa olin.

Myöhemmin paikalle saapui vielä perheen tyttöjen kavereita ja muutamia muita sukulaisia ja loppujen lopuksi meitä oli todella paljon ja meininki sen mukainen. Päivisin loikoiltiin auringossa, uitiin, vesihiihdettiin (siitä tulossa todistusaineistoa myöhemmin, kun saan muilta kuvia) syötiin hyvin yms. Illat sitten venyivät myöhään, kun istuttiin pihalla porukalla, juteltiin, tanssitiin ja pidettiin hauskaa.

Theresa, Jessica ja minä (ei oltu sovittu Jessien kanssa tuosta yhteisposesta...).


Välipala-snacksejä...


Jack Russel Terrieri, Dacota <3


En nyt olisi taaskaan halunnut tulla takaisin kotiin, mutta pakkohan se oli. Neljän viikon päästä olen kuitenkin taas lämmössä, ihanaa !! <3 Sitä odotellessa.

Mitä teille kuuluu ? Oliko hyvä viikonloppu ? Miten viikko lähti käyntiin ? Kertokaa jotain, on aina kiva kuulla teistäkin !

Halit !

Mis Bebes.

THADAA !!





Kermanvalkoiset, silkkinyöreillä, 12cm korolla ja 1,5cm piiloplatformilla varustetut kiiltonahkaiset ihanuudet.

Eivätkös olekin aika makoisat ?

Eräs kaverini kylläkin kommentoi: "Näyttää ihan hääkengiltä.." Mutta, eihän hääkengissä ole mitään pahaa ?!

Tänään lähden taas hiukan reissuun (taino oikeastaan lähdin jo, sillä tämä postaus oli ajastettu), mutta siitä sitten varmasti viikonlopun jälkeen lisää.

Oikein rentouttavaa ja nautinnollista viikonloppua kaikille !

PS. Melkein unohdin ilmoittaa, että pidin tänään Suomi-esitelmä Rotary Clubillani 25 henkilön edessä. Aluksi jännitin hiukan, mutta sitten kun rupesin pälpättämään, niin kaikki sujui hyvin ja yleisö kuulema piti kuulemastaan ja näkemästään. Käytin Power Pointia (,jota en osaa käyttää erikoisemmin, sillä en syty yhtään PC:hen, Macit kunniaan !!) ja esitelmä oli täynnä kuvia perheestäni, ystävistäni, tanssikisoistani, Espoosta, Helsingistä, Lapista yms.. Revontulia ihasteltiin ja kummasteltiin ja niistäkin yritin parhaani mukaan selittää. Myös saunasta kertoessani ihmeteltiin, kun sanoin, että ideaalilämpötila pyörii siinä satasen kieppeillä. Mexicolaiset olivat varmoja, että siellä kuolee :D Jännittävää oli myös nähdä lumisia käkkärämäntyjä ja kuulla, että Lapissa lämpötila voi helposti olla -25 astetta.. Oli heillä ihmeteltävää. Arvatkaa vaan, miten ylpeänä esittelin näitä juttuja. Minun jälkeeni oli ranskalaisen tytön vuoro. Hänen esitelmänsä oli hyvä, mutta pakko sanoa, että onhan Suomi nyt hemmetisti kiinnostavampi, kuin joku Ranska, josta kaikki jo tietävät lähes kaiken oleellisen.

Papantla.

Lupasin teille kuvia viikonlopun Papantlan-reissultamme. Lähdimme siis käymään host-isovanhempieni luona perheeni ja kolmen muun vaihtarin kanssa. Paikka on pikkuinen kaupunki, jonne ajaa muutaman tunnin meiltä kotoota.

Alueen ilmasto on todella lämmintä ja kosteaa, sademetsätyyppistä. Kaupunkiin ajaessa maisemat ovat upeat.


Mukana olivat siis Angel (Taiwan), Gaëlle (Ranska), Emilia (Suomi) ja meitsi.


Lähdimme illalla kahden muun vaihto-oppilaan (Saksa ja Brasilia) kanssa ulos johonkin kämäseen kuppilaan. Innostuimme kuitenkin ottamaan kuvia. Jossain vaiheessa henkilökunta lahjoitti meille upeat Viva México-sombrerot :)






Maanantai-iltana palasimme siis kotiin ja nyt olen taas vaihteeksi kamalassa flunssassa. Pärskin aivan koko ajan ja pää on täynnä räkää, namnam <3 Noh, kaipa tässä pärjätään. Minulla on tänään pidettämä Suomi-esitelmä Rotary Clubillamme. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kun ääneni on ihan kuin Nylon Beatin Erinillä, koska nokka on aivan tukossa. Se lisää hiukan jännitystä, sillä espanjaksi pidettävä esitelmä stressaa minua jo muutenkin hiukan.
Peukut ja varpaat pystyyn siis, jookosta ?

Hali !

Ps. Yritän tänään saada napsittua kuvat lauantaina ostetuista kengistäni, jotta saan ne teidän nähtäväksenne. Ne ovat IHANAT !!

May I present you: Finnish food !

Anteeksi katoamiseni, mutta blogger ei eilen eikä tänään ole suostunut kanssani yhteistyöhön, kuin vasta nyt yömyöhään. Pakko siis käyttää tilaisuus hyväksi ja väsätä tämä postaus kasaan nyt.

Niin kuin jo aikaisemmin vinkkasin, väsäsin silloin lauantaina Suomi-ruokaa. Ostin kaupasta lohifileen, sitruunoita, meirusuolaa ja perunoita. Uunilohta halusin valmistaa, vaikka minulla ei ollut mitään hajua miten ja mistä lähteä liikkeelle (internettiin en ehtinyt lunttaamaan mitään ohjetta..), mutta sivelin loheen suolaa, leikkelin sen alle sitruunan viipaleiksi ja tökkäsin (kaasu)uuniin.


Lämpötilasta eikä ajasta ole mitään käsitystä, mutta siinä vaiheessa, kun kala näytti hyvältä, otin sen ulos ja maistoin. Ja hyväähän se oli !!
Vielä pippuria, suolaa ja sitruunalohkoja päälle, salaatinlehtiä koristeeksi alle ja voilaaaa, uunilohi á la Sandra on valmis !


Tässä vaiheessa olin keittänyt perunat kypsiksi. Lisäsin sekaan suuren tilkan maitoa, mahtinokareen voita ja jättihyppysellisen suolaa. Sitten sörssäsin kaiken mössöksi.


Naapurikaupungista vierailulle tullut suomalaistyttö, Emilia, oli tuonut mukanaan äitinsä lähettämiä hapankorppuja ja ruisnappeja. Olin käynyt myös kaupasta hakemassa Finlandia Vodka-pullon, josta sitten tarjoilimme kaikille snapsit maistiaisiksi.


Esittelimme ruokamme ja kerroimme, että lohta ja pottua siksi, kun Suomessa syödään paljon kalaa ja perunaa. Ja Vodkaa ei paljon tarvinnut selitellä.. Keskityin selvästi shottilasien täyttämiseen ankarasti. Minulla olisi tästä koko hördellistä videokin, jossa kuuluisi meidän selostukset, mutta olen niin toope, etten osaa tänne mitään videoita laittaa. Huomio siis kaikki nörtit ja muut älykkäät ! Miten saan videon tänne näkyviin..?


Emilian kanssa ylpeinä ruokasessiomme jälkeen.


Vaikka omat sörsselimme olivat todella onnistuneet ja maukkaat, myös ranskalaisten herkut saivat veden kielelle; he tarjosivat patonkia, juustoja, punaviiniä ja ihanaa herkkuomenapiirakkaa. Taisin kuitenkin jumittua juustojen kohdalle aika pitkäksi aikaa. Suomessa niitä tuli syötyä aika paljon, täällä en ole kertaakaan edes maistanut mitään ranskalaista moneen kuukauteen. Oli kuitenkin juuri niin hyvää kuin muistinkin.


Tässä poseerasin ihanan host-veljleni, Danielin kanssa, joka on tulossa ensivuodeksi Suomeen vaihtoon. Arvatkaa kuka on aika iloinen asiasta ?! Vinkki: Hän pitää tätä blogia ja nimi alkaa S-kirjaimella.


Juhlien laannuttua ja vieraiden lähdettyä kävimme viellä moikkaamassa ystäviäni. Ranskalaisen Gaellen, taiwanilaisen Angelin ja Emilian oli tarkoitus yöpyä luonamme, joten he tulivat mukaani.


Yksi parhaista mexicolaisista kavereistani, Laura, joka on lähdössä ensivuodeksi Ranskaan vaihtoon. Pitää sitten ehdottomasti käydä moikkaamassa häntä ja treenaamassa espanjaa, ettei se aivan unohdu.

Hektinen elämä.

Tässä nyt hiukan esimakua Suomi-kokkailuistani. Meillä oli sellainen juhla, jonne kaikkien piti valmistaa omalle maallensa perinteistä ruokaa ja esitellä se. Porukkaa oli reilut neljäkymmentä henkeä, ja kaikki saivat ruoista maistiaisen. Suomiherkut olivat kuulemma mieluisia.

Näillä materiaaleilla onnistuin:





Lopputulos oli odetettua parempi, mutta siitä myöhemmin lisää. Nyt on pakko mennä tutimaan, sillä huomenna on aikainen herätys, lähdemme perheeni ja parin muun vaihto-oppilaan kanssa toiseen kaupunkiin, Papantlaan, joka sijaitsee noin kolmen tunnin päässä täältä meiltä. Palaamme maanantaina iltapäivällä, luullakseni, ja sitten väsään pitkän selostuksen koko tästä lauantai-illasta, joka oli todella ihana eri kulttuureilla ja ruoilla höystettynä.

Odottakaahan siis viellä pari päivää, niin saatte tietää, mikä olikaan ruokiemme lopputulos, mitä muun maan vaihtarit valmistivat yms.. Myös Papantlan-reissusta on varmasti sitten tulossa postaus. Anteeksi, mutta minulla on ollut nyt kamalsti kiirettä näiden ruokavalmistelujen kanssa, vieraiden hauskuttamisessa ja muussa. Maanantainakaan ei ole koulua, mutta tiistaina sitten viimeistään ryhdistäydyn ja olen taas omistautunut tälle blogille. Halaukset siihen asti <3

PS. Ostin muuten yhdet ihanuuskengät, mutta niistäkin lisää myöhemmin. Sen verran kuitenkin paljastan, että ne ovat oikeat namiherkut <3 !!!

PPS. Loppupiristeeksi tämä: Sandra thö kisunaikkonen.. Öhöm..

Guru Rush Project - Infinity.

(Olen jostain erikoisesta syystä syttynyt tänään tuohon otsikon biisiin.. Jännää, ei yhtään minun tyyppiäni.)

Heissulivei !

Tänään olisi pitänyt tehdä nämä asiat:

• Purkaa yhä lattialla lojuvat matkalaukut.
• Siivota muutenkin. Olen nimittäin hurrikaani-Sandra, joka on saanut kämpän kamalaan kuntoon jo parissa päivässä.
• Jotain muuta hyödyllistä. (Oikeasti on ihanaa, kun ei ole hirmuisesti mitään velvollisuuksia, niin kuin Suomessa olisi, esim. Läksyt, treenit, läksyt, läksyt, läksyt.. Täällä ei niistä välitetä, ainakaan paljoa, HOHOO !)

Olen kuitenkin saanut aikaan tänään tällaista:

• Ollut koulussa ja mennyt turhaan taxilla kotiin, kun host-veli vähän sähelsi ja meni yksin autolla kotiin, eli turhaa maksoin.
• Syönyt päivän pakollisen annoksen Ben&Jerry's-jädee, enkä vieläkään ymmärrä miten se voi olla niin herkkua !
• Käynyt kahvilla kavereiden kanssa (join hyvää capuccinoa ja mansikka-kiwi-teetä, nams !)
• Ottanut idioottikuvia samojen, hölmöjen kavereiden kanssa. Harmi vaan, että ei ollut minun kamerani, joten en niitä kuvia varmaan koskaan saa tänne teidän ihailtavaksenne..
• Hengaillut host-veljeni kanssa kauan ja sitten nukahdin, hänen kertoessaan jotain juttua. Veikka on selvästi hyvää ja mielenkiintoista seuraa ! (Se on oikeasti maailman ihanin <3)

Että näin. Pitäisi kyllä oikeasti purkaa noi laukut, mutta en jaksa, olen laiskamato. Siksipä voisinkin toteuttaa haasteen, jonka sain Janskk:lta ja asmalta. Se kuuluu näin:

"Ohjeet ovat yksinkertaiset. Kirjoita blogiisi kolme lempiherkkuasi ja kolme lempipaikkaasi. Kerro kaikista vähintään kolme lausetta, esim. milloin, miksi jne.
2. Laita postaukseesi linkki, joka vie haastaneen blogiin.
3. Haasta neljä ihmistä tekemään sama tehtävä ja kerro se heidän blogiinsa. Esim. "Olen haastanut sinut, mene katsomaan blogiini" ja linkki postaukseen."

Sen verran kuitenkin muokkaan tätä, että listaankin tämänhetkiset kolme lemppari mexicoherkkuani ja -paikkaani. Koskeehan tämä blogi kuitekin lähinnä tätä vaihtovuottani ja täällä oloani. Kolmella lauseella kommentointia en myöskään noudata orjallisesti.

Herkut:

•Salsa Valentina - Ihastuin tähän soossiin ihan ensimmäisinä Mexicopäivinäni ja olen nykyään oikea suurkuluttaja. Tiedän ainakin, mitä roudaan Suomeen litroittain.


•Tacos Al Pastor - Minulle ei ole yhäkään selvinnyt, että mitä tämä liha oikein on. Tai siis possua se on, mutta valmistuksesta, mausteista yms, ei ole mitään hajua. Parhaita tacoja kuitenkin, kun laittaa tätä biffiä, ananasta, erilaisia salsoja, limeä ja korianteria. Mmm mm mm <3


•Guayaba - Tähän hedelmään tutustuin vasta ensimmäisen kerran täällä Mexicossa ja rakastuin oikopäätä. Kyseisestä herkusta tehdään myös mehua, josta taas en pidä ollenkaan. Tuoreina näitä syön kuitenkin päivittäin useita.


Paikat:

•Acapulco - Tämä on tähän mennessä ihanin paikka, jossa olen käynyt. Hyvät rannat, parhaat biletyspaikat ja lähes aina täydellinen ilma. Tosin, kuukauden päästä pääsen Cancuniin, jossa on kuulema koko maan hienoimmat rannat, että katsotaan, jos se pomppaa tämän paikalle. Mutta nyt vielä tämä.



•Plaza Antara - Olen ehkä pinnallinen, mutta tämä kyseinen ostoskeskus, jota olen aikaisemminkin hehkuttanut, lähentelee todella paljon taivasta. Ihana, ihana, ihana.


•Kodit - Huijaan nyt taas hiukan, mutta tähän kohtaan oli pakko laittaa molemmat mexicolaiset kotini. Ensimmäinen kuva on siis se aikaisempi ja tuo jälkimmäinen tämä nykyinen, eli myös ensimmäinen kotini.



Sitten pitäisi kai viellä haastaa.. Hmm hmm. No haluaisin ainakin kuulla nämä jutut Saaralta, E-Marialta, Kikiltä ja Sharonilta. Tehkää toki kaikki muutkin halukkaat !! :)

Nyt tää menee iltapesulle ja sitten pikkuhiljaa nukkuilemaan. Pusmoi !